Taimikonhoidolla turvataan kasvu

Taimikon istutuksessa ja hoidossa olennaista on huolellinen suunnittelu ja toteutus. Liikkeelle lähdetään oikean puulajin valinnalla, minkä jälkeen huolehditaan hyvistä kasvuolosuhteista. Tässä omavalvonta on erityisen tärkeää. Hyvä taimikonhoito suurentaa myöhempiä myyntituloja.

Kuusi ja koivu viihtyvät viljavilla mailla, kun taas männyn elinympäristö on kuiva ja karu. Istutuskohteissa kuusi on hyvin yleinen puulaji. Pakastettuja taimia käytetään paljon, mutta istutettaessa taimipaakun pitää olla sula, eikä se saa päästä kuivumaan missään vaiheessa. 

Paakkutaimia käytetään paljasjuurisia enemmän. Taimia tulisi istuttaa puulajista riippuen vähintään 1 600–
2 000 hehtaarille. Oikea tiheys on helppo mitata ympyrä neljän metrin mittakepillä. Jos pyritään 2 000 taimen istutustiheyteen, neljän metrin säteeseen taimesta tulisi jäädä 10 tainta. 
PARIVUOTINEN TANAKKA kuusen taimi menestyy rehevillä paikoilla.

Maan muokkaus ennen istuttamista on erittäin tärkeää. Laikkumätästys on valtamenetelmä, jossa kivennäismaa jää mättään pinnalle ja kaksinkertainen humus mättään sisälle. Taimi tulee istuttaa riittävän syvälle, jolloin paakun alaosa jää humuskerrokseen. Humus alkaa maatua nopeasti ja antaa taimelle ravinteita. Oikeaoppisella istutuksella ja heinäntorjunnalla saadaan vähennettyä myös tuholaisvahinkoja.

- Taimi istutetaan mättään keskelle, jolloin sen ympärille jää vähintään 15 senttimetriä kivennäismaata, jota esimerkiksi tukkimiehentäi karttaa.  Jos muokkausta ei tehdä kunnolla, tukkimiehentäi tuhoaa pahimmillaan kymmeniä prosentteja taimista, kertoo Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.

Taimikon hoitoon on kiinnitettävä huomiota. 2‒3 vuotta istuttamisen jälkeen huolehditaan, ettei heinäkasvusto tukehduta tainta. Tällöin pitäisi tehdä mekaanista torjuntaa, eli joko niittämistä tai tallomista. Tältä voidaan välttyä hyvällä muokkauksella. Tässä vaiheessa tehdään myös mahdollinen täydennysviljely.

Havupuiden varhaisperkaus tehdään 4‒6 vuoden sisällä istuttamisesta, jolloin taimi on noin metrin mittainen. Varhaisperkauksessa poistetaan ympäröivä lehtipuusto joko käsin tai koneellisesti. Koivu ei välttämättä varhaisperkausta tarvitse. 

Metsänhoidossa koneellisen työn osuus tulee kasvamaan. Varhaisperkauksen koneellistuminen on muutaman prosentin luokkaa. Kitkevä varhaisperkaus tulee yleistymään, sillä tulevaisuudessa tekijöitä ei manuaalihommiin ole riittävästi. 

‒ Koneellista taimikonhoitoa on kehitetty. Tällä hetkellä työ on pääosin ihmistyötä, ja vain 5 prosenttia siitä on koneellista.  Kehitystä hidastaa vaikeat maastot, jotka soveltuvat huonosti koneille. Kitkevä kone repii lehtipuuston pois taimen ympäriltä, jolloin uudelleen vesoittuminen on harvinaista. Tätä tehdään Pohjois-Savossakin jossakin määrin. 

Taimikonharvennuksen suositeltava ajankohta on kuusella 3‒4 metrin, männyllä 5‒7 metrin ja koivulla 4‒5 metrin pituisena. Koivulle riittää tämä yksi taimikonhoitokerta. 

‒ Tällainen metsänhoito on kustannustehokasta. Metsänomistajilla on harrastuksena, että metsää hoidetaan joka vuosi. Taimikonhoito on merkittävä investointi, mutta aikoinaan sieltä saa sitten normaalit taimikonhoitokustannukset takaisin korkoineen. Sisäinen korko on 3‒5 prosentin kieppeillä. 

Metsänhoidon suosituksia kannattaa noudattaa, sillä ne ovat tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen kautta saatuja. 

‒ Metsien reipas uudistaminen ja elinvoimaisena pitäminen edistää hiilensidontaa ja pitää luonnon monimuotoisena. Jos uudishakkuita tehdään, niin jatkossa huolehditaan siitä, että metsät pysyvät hiilinieluina, Remes lisää.

 

taimikko
taimikonhoito
metsä
metsänhoito
Ympäristö

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva