Puunkorjuun
kehittyminen

TEKSTI NMT/jere lehtonen Kuvat metsänhoitoyhdistys, shutterstock
Puunkorjuussa Suomessa on käytössä pitkälle kehittyneet ja vakiintuneet koneelliset menetelmät. Kehitystyötä tehdään kuitenkin jatkuvasti ja etenkin koneellisen puunkorjuun avaintekijän, koneenkuljettajan, työtä pyritään edelleen sujuvoittamaan.

Suomen metsätalous on pitkälle kehittynyttä ja koneellistunutta. Tätä kehitystä on vetänyt metsä-
talouden suuri merkitys Suomen kokonaistaloudelle ja halukkuus investoida alan tutkimukseen ja innovointiin.

METSÄNOMISTAJAN NÄKÖKULMASTA puunkorjuussa ei ole vuosikymmeniin tapahtunut muutoksia. Korjuuketju Suomessa on vakiintunut hakkuukoneen ja metsätraktorin yhdistelmään. Puun ostaja tuo paikalle koneet, jotka käyvät metsässä korjaamassa puut, jotka pinotaan tienviereen ja viedään sieltä tehtaille. Suomessa ja pohjoismaissa puunkorjuu tapahtuu yleensä tavaralajimenetelmän kautta, jossa tukkipuun rungot katkotaan jo hakkuupaikalla niihin mittoihin, joihin sahatavaran tilaaja on ne halunnut.

– Vuonna 1985 tulivat käyttöön ensimmäiset yksioteharvesterit, joissa hakkuupäällä pystyttiin mittaamaan ja katkomaan puutavara haluttuun pituuteen paikan päällä. Tämä oli ratkaiseva askel nykyistenkaltaisten monitoimikoneiden kannalta, ja perusrakenne näissä koneissa on pysynyt aivan samana nykypäiviin saakka, kertoo yliopistotutkija ja metsätieteiden osaston varajohtaja Jukka Malinen Itä-Suomen yliopistolta.

– Kaikki muuttuu kuitenkin koko ajan. Vaikka ulkoiset ominaisuudet pysyvät samankaltaisina, esimerkiksi  hybridimoottoreilla varustettuja metsäkoneita on tullut markkinoille ja tietojärjestelmät ovat kehittyneet. Koneenvalmistajat kehittävät jatkuvasti laitteitaan pienin parannuksin, joilla lisätään tuottavuutta, Malinen sanoo.

Yksi osa-alue, jossa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen jatkuvaa kehitystä, on metsäkoneen kuljettajia avustavat järjestelmät ja ergonomiset ratkaisut, joilla pyritään parantamaan työnteon mukavuutta ja työnlaatua. Myös koneiden toimintavarmuutta pyritään jatkuvasti parantamaan, sillä puunkorjuu tapahtuu yleensä kaukana huoltopaikoista.

– Kuljettaja on avainasemassa
puunkorjuussa. Metsäympäristön havainnointi ja puunkorjuuratkaisujen tekeminen ovat kuljettajan vastuulla, eikä tätä työtä voida automatisoida vielä pitkään aikaan, sen verran monimuotoinen ja vaativa ympäristö metsä on, Malinen sanoo.

– Kuljettajia opastavien järjestelmien avulla rutiinipäätöksentekoa voidaan automatisoida, ja kuljettaja voi enemmän keskittyä näihin puunkorjuun osiin, jotka vaativat ammattitaitoisen ihmisen päätöksiä.

Suomessa metsäkoneenkuljettajat ovat pitkälle koulutettuja, mutta hyväksi kehittyminen vaatii työkokemusta. On arvioitu, että keskimääräinen kuljettaja tarvitsee kymmenestä viiteentoista vuotta työkokemusta, jotta hänestä tulee huippukuljettaja. Kuljettajista onkin pulaa; ei niin, että heitä tarvittaisiin määrällisesti enemmän, vaan jotta eläköityvien kuljettajien tilalle saataisiin uusia kuljettajia, jotta jatkossakin pystyttäisiin tekemään laadukasta ja tuottavaa puunkorjuuta, Malinen sanoo.

KULJETTAJIEN VÄLISET tuottavuuserot ovat varsinkin hakkuutyössä suuria. Koulutuksella ja koneenkäyttöä yksinkertaistavilla ratkaisuilla kuljettajien tuottavuutta saadaan lähemmäksi parhaimpia työntekijöitä. Pitkällä aikavälillä esimerkiksi perinteisen vipu- ja painonappiohjauksen rinnalle kehitetään ääni- ja katseohjausta.

VAIKKA PUUNKORJUUN joka osa-alueella tapahtuu koko ajan pieniä parannuksia, mitään mullistavia muutoksia ei ole aivan näköpiirissä.

– Tutkimusta tehdään tällä hetkellä kuljettajia avustavien järjestelmien parissa. Työn alla ovat erilaiset kaukokartoitusmenetelmät ja puustomallit, joiden avulla harvennuspäätöksiä voisi alustavasti tehdä jo etäältä käsin. Näitä ei voi ihan heti kuitenkaan odottaa näkevän käytössä. Toimiviin menetelmiin vaaditaan arviolta vielä 15‒20 vuotta kehitystyötä, Malinen sanoo.

– Energiapuun korjuussa biotalouden tarpeisiin ongelmina ovat korkeat yksikkökustannukset. Isoja ja kalliita metsäkoneita ei tähän työhön kannata laittaa. Pienkoneet voisivat jossain mittakaavassa olla soveliaita energiapuun korjuuseen. Toinen mahdollisuus olisivat lisälaitteet maatalouskoneisiin, joilla energiapuuta voisi korjata talteen maataloustyön sivutoimena.

– Ehkä isoin muutos metsänomistajan kannalta on siirtyminen digikauppaan, jossa kontakti metsänomistajan ja puunostajan välillä tapahtuu kokonaan digitaalisesti. Metsänomistus myös pirstaloituu ja metsänomistajat asuvat metsistään kauempana. Tämä vaatii enemmän ja kokonaisvaltaisempia metsänhoitopalveluja, Malinen sanoo.

 

puunkorjuu
Puut
metsä
metsänomistaja
Ympäristö

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva