Metsäbiotalous

Teksti Digimag/jere Lehtonen Kuvat Pixabay
Metsäbiotalous on Suomessa kasvussa, kun puulle ja metsille kehitetään yhä uusia käyttötarkoituksia. Kyseessä on kuitenkin metsän intensiivisempää talouskäyttöä laajempi asia, jolla on myös ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus.

Yhä enemmän näkee metsäteollisuuden tai metsäta- 
louden rinnalla tai asemesta käytettävän termiä metsäbiotalous. Mistä metsäbiotaloudessa on kyse? Onko kyseessä vain trendikäs termi vai sisältyykö nimikkeen alle jotain oikeasti uutta?

– Metsäbiotalouden määritelmään liittyy kilpailevia näkökulmia ja painotuseroja, ja näihin eri painotuksiin liittyy vähän hämmennystäkin, vuoden alussa metsäbiotalouden ennakoinnin professorin tehtävissä Itä-Suomen yliopistossa aloittanut dosentti Teppo Hujala toteaa.

– Biotalous ei ole sitä, että olemassa olevaa toimintaa aletaan kutsua uudella nimellä, vaan aitoja kehitysloikkia täytyy tapahtua. Alun perinkin kyseessä on ollut visio uudenlaisesta taloudesta, joka tulee ja jonka pitääkin tulla korvaamaan nykyisin käytössä olevaa fossiilitaloutta, Hujala sanoo.

FOSSIILISISTA RAAKA-AINEISTA luopumisen lisäksi biotalouden eri määritelmissä korostetaan uusien korkean lisäarvon tuotteiden ja palveluiden kehittämistä, ekologista näkökulmaa sekä sosiaalista näkökulmaa. Metsätalouden osalta tämä tarkoittaa sitä, että metsäbiotalouden tulisi tuottaa kansainvälisille markkinoille tuotteita, joista saadaan riittävän iso hinta tuotantokustannuksiin nähden, mutta tämä tuotanto ei saisi haitata luonnon monimuotoisuutta vaan pikemmin jopa tukea sitä, ja biotalouden kehityksen tulisi lisäksi tapahtua osallistaen ja hyväksyttävästi niin että metsien omistajat sekä käyttäjät, kuten vaeltajat, sienestäjät ja marjastajat olisivat kehityksen kannalla.

– Itse näkisin niin, että jos metsäbiotalous nähdään vain suomalaisen metsän intensiivisempänä käyttönä, mennään väärään suuntaan alkuperäisestä visionäärisestä merkityksestä, Hujala sanoo.

– Korostaisin sitä, että biotaloudessa käytetään hyväksi kiertotalouden mahdollisuuksia. Uusiutuvien resurssien
kuormittamista voi vähentää käyttämällä niitä mahdollisimman kestävästi ja tuotteiden pitkiä elinkaaria suosien. Biotalous myös ylittää vanhoja sektorirajoja. Esimerkiksi biojalostamo, joka käyttää raaka-aineena hakejätettä tai kuoriainesta, olkia ja pehkua maataloudesta sekä kotitalousjätettä, yhdistää yhdyskuntateknologiaa, maataloutta ja metsäteollisuutta, Hujala sanoo.

SUOMESSA BIOTALOUS on keskittynyt paljolti metsään. Puu taipuu monenlaisiin käyttötarkoituksiin ja monenlaisiksi tuotteiksi pakkausmateriaalista kosmetiikkaan ja antibiootteihin. Lisäksi hakkuutähteitä ja muuta puuta käyttävän teollisuuden ylijäämäbiomassaa käytetään Suomessa varsin ahkerasti energiantuotannossa.

Yksi metsäbiotalouden kasvua rajoittavista tekijöistä on käytettävissä oleva uusiutuva Suomen metsistä saatava biomassa. Tällä hetkellä Suomen metsät uusiutuvat nopeammin kuin niitä käytetään. Kestävä metsäbiotalous edellyttää kuitenkin metsien kestävää käyttöä myös puunkäytön kasvaessa
huomattavasti.

– Oikeanaikaisella metsänhoidolla ja oikenlaisen puulajin valinnalla ja oikeanlaisella jalostamisella, vesitalouden ja ravinteiden kunnossapidolla, eli metsänhoidossa perinteisten ja tuttujen keinojen avulla uusiutuvaa metsäbiomassaa voidaan kasvattaa, Hujala sanoo.

– Tässä on huomattava kuitenkin se, että vaikka keinot ovat teknisesti olemassa, puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa, ja metsänomistajilla on omat tavoitteensa, arvonsa ja päätöskriteerinsä – ja tätä on kunnioitettava.

– Metsillä on myös muuta käyttöä kuin talousmetsänä oleminen. Myös metsien virkistyskäyttö ja luontomatkailu ovat osa biotaloutta, Hujala muistuttaa.

METSIEN JÄTTÄMINEN tuotantotoimenpiteiden ulkopuolelle on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää.

– Luonto arvostaa, kun toimenpiteitä tehdään vähemmän. Sielläkin missä metsänhoitotyötä tehdään, pitää jättää riittävästi lahopuuta ja säästöpuuta, missä on elintilaa uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille. Lisäksi elinpiiriä ja käytäviä ja liikkumatilaa pitäisi olla niin, etteivät nämä elintilat jäisi laikuiksi. Myös luonnonmetsää muistuttavaa metsää tarvitaan, kuten riistatiheikköjä ja kanalinnuille sopivaa metsää, Hujala sanoo.

Kuopion alueella viimeaikainen iso uutinen oli ympäristöluvan myöntäminen Finnpulpin biotuotetehtaalle. Talouden tarpeet ja huoli ympäristöstä kohtaavat poikkeuksellisen tiukassa ympäristöluvassa.

– Pohjois-Savo on yksi Suomen merkittävimpiä metsämaakuntia metsien määrän ja puukaupan näkökulmasta, eli syystäkin metsäbiotalous on asialistassa korkealla, Hujala sanoo.
Metsäbiotalouden voi olettaa myös kasvavan tulevaisuudessa.

– Kun puhutaan riittävän monesta kymmenestä vuodesta, niin fossiilisten varojen riittävys nousee esille. Myös kansainväliset ilmastositoumukset kannustavat kohti biotaloutta, Hujala sanoo.

– Kyseessä on kuitenkin pitkä taival. Fossiiliriippuvuudesta ei päästä yhtäkkiä eroon. Metsäbiotaloudessakin kannattaa varautua kymmenien vuosien päähän, koko metsänkiertoa tarkastellen.

– Visiot siitä, mikä voisi olla mahdollista, eivät riitä, vaan tässä hetkessä pitää tehdä päätöksiä, joiden seuraukset viitoittavat kymmenien vuosien ajan biotalouden mahdollisuuksia, Hujala sanoo.

 

 

Metsäbiotalous
metsä
metsänhoito
puu

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva