Kolme metsää, 

kolme näkökulmaa

Teksti: Rieti Jauhiainen Kuva: Jouko Räsänen
Kaikille suomalaisille metsä ei ole kovin läheinen elementti ja asiaan vihkiytymättömät saattavat suhtautua siihen usein itsestäänselvyytenä. Lähempi tarkastelu nostaa heti esiin eriluonteisia metsiä ja niiden parissa toimivia tahoja. Jututimme kolmea eri lähtökohdista metsänomistukseen ryhtynyttä henkilöä.

Minulle metsätilan hankkiminen oli unelmien toteuttamista, luonnehtii Liisa Mikkonen.
- Olen aina ollut luontorakas ihminen ja vanhempieni suvuista löytyy metsäammattilaisia.
11 vuotta sitten ostamansa tilan taimikon- ja metsänhoitotyöt Mikkonen pyrkii tekemään itse. Järeämmät tarpeet hoidetaan metsäkoneiden voimin.  Metsä ei ole hänelle kuitenkaan pelkkä taloudellinen sijoitus.

- Tässä on mukana myös luonnonsuojelullisia ja virkistyskäyttöön liittyviä arvoja. Samalla tilalla metsää voi olla hyvinkin erilaista – osa merkittävää taloudellisesti osa henkisesti.
Pohjois-Savo on Mikkosen mukaan kuusivaltaista aluetta, mutta hän haluaa panostaa metsiensä monipuolisuuteen.

- Yhden puulajin varassa uhkana ovat taudit, tuholaiset ja halla, siksi tilallani kasvaa myös rauduskoivua ja mäntyä. Tarkoituksena on kokeilla pienessä mittakaavassa vielä muitakin lajeja. Eri puulajien menekki myös vaihtelee.
Mikkonen on aina luottanut maamme vihreään kultaan ja biotalouden kasvun myötä hän uskoo Suomen seisovan yhä tukevammin puujalkansa varassa. 

- Viime vuonna suoritin metsänomistajille tarkoitetun metsätalousyrittäjätutkinnon ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. 

Leo Miettinen on ollut metsänomistaja 56 vuoden ajan. 
- Ostin 15-vuotiaana perikunnalta pienen tilan, enimmäkseen korpea ja peltoa, muistelee Miettinen.

- Korvet aikoinaan ojitin ja raivasin ja pellot istutin 20 vuotta sitten koivulle ja kuuselle. Eläkepäivinä olen pyrkinyt pitämään metsän lähes näyttelykuntoisena.
Miettinen on tehnyt metsässään hakkuita tarpeen mukaan. Taimikonhoito raivauksineen työllistää ja vie paljon aikaa. 

- Mikään eläkepäivien turva metsä ei taida tällä hetkellä olla harvennuspuun huonon hinnan takia. Kuitupuulla olen saanut mitä saanut ja vaikka hakkuukypsää tukkiakin on, ei tämä työmäärään nähden kannata.
Metsänomistukseen Miettinen suhtautuukin ehkä enemmän harrastuksena.  

- On palkitsevaa katsella kaunista ja hyvin hoidettua metsää.
Maatiloilla maa- ja metsätalous tukevat perinteisesti toinen toistaan ja metsän omistamiseen suhtaudutaan usein varsin käytännönläheisesti.

- Suurin osa metsästä on tullut omistukseeni sukupolvenvaihdoksessa, joten se on ollut kuvioissa mukana tilan noin sadan vuoden historian ajan, kertoo maatalousyrittäjä Tuomo Seppälä

- Puuta on monipuolisesti kaiken ikäistä, kasvamassa ja hakkuukelpoista  -  talousmetsäähän se on. 
Vaikka maailmanmarkkinoiden moniulotteisuus onkin tiedossa, niin kuitupuun nykyistä hintatasoa hänen on vaikea sulattaa. 

- Moniko tavallinen palkansaaja olisi valmis tekemään töitä vuoden -95 palkalla?
Kritiikkiä Seppälä kohdistaa erityisesti kotimaisen metsäteollisuuden lyhytkatseisuuteen ja metsänomistajia vaikeista ajoista syyllistävään asenteeseen.

- Teollisuuskin voi katsoa peiliin. Ei tuottajakaan halua, että isot toimijat tekevät tappiota, mutta kun ensin ajetaan tehtaita alas ja taas kohta puuhataan uutta, niin kyllähän sekin katetta syö.

Tulevaisuuden odotukset ovat Seppälän mukaan kuitenkin nousupuolella. 
- Nythän teollisuus taas investoi lähialueella ja pienemmälläkin puulla saattaa jatkossa saada parempaa tuottoa

metsä
metsänomistaja

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva