Snellman:
Vahvan vaikuttajan

tarina

TEKSTI NMT/Jere lehtonen Kuvat NMT MEDIA
J.V. Snellman oli filosofi ja valtiomies, jonka vaikutus Suomen kulttuuriin ja kansallishenkeen oli erittäin merkittävä. Yhteiskuntakriittisyytensä takia vallanpitäjien kanssa toistuvasti kahnauksiin joutunut Snellman toimi myös Kuopiossa, mistä käsin hän vaikutti sanomalehtien kautta.

Johan Vilhelm Snellman oli filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies sekä yksi 1800-luvun vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista, eli Suomen kansallismielisyyden herättäjistä. 
Snellmania pidetään Suomen kansallisfilosofina, ja hänen syntymäpäiväänsä 12.5. liputetaan suomalaisuuden päivänä. Snellmanin saavutuksiin kuuluvat muun muassa suomen kielen käyttöönotto virallisissa yhteyksissä sekä Suomen markan käyttöönotto Suomen suurruhtinaskunnan ainoana laillisena rahayksikkönä.

Snellman syntyi vuonna 1806 Tukholmassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet Pohjanmaalta. Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1813, ja kymmenvuotiaana Snellman aloitti opintonsa Oulussa. Syksyllä 1822 hän ryhtyi opiskelemaan Turun Akatemiassa papin uraa varten, mutta vaihtoi myöhemmin filosofiaan valmistuttuaan liian nuorena papintutkintoa varten. Samaan aikaan Akatemiassa aloittivat myös Johan Ludvig Runeberg ja Elias Lönnrot, joiden kanssa Snellman oli jäsenenä suomenkielisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiselle merkityksellisessä Lauantaiseurassa.
Snellman suoritti filosofiapainotteisen kandidaatintutkinnon vuonna 1831. Snellmanin filosofia pohjautuu tuolloin vallalla olleeseen hegeliläiseen idealismiin, korostaen kuitenkin valtion asemesta käsitettä kansalaisyhteiskunnasta, missä kansallinen tietoisuus ja identiteetti saavat yksilön toimimaan yhteiseksi hyväksi. Hän korosti myös kielen asemaa paitsi ajattelun välineenä, myös kansakunnan ajattelun rakentajana.

Snellmanin ura filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa kariutui yliopiston hallintoa koskeviin periaatteellisiin ristiriitoihin. Vuodet 1839−42 hän vietti Ruotsissa ja Saksassa keskittyen tieteelliseen tutkimustyöhön ja julkaisutoimintaan. Tuona aikana muotoutui myös Snellmanin kansallinen ohjelma, joka painotti suomenkielisen rahvaan henkistä kehitystä.
Suomeen palattuaan Snellman muutti Kuopioon vuonna 1843 toimiakseen yläalkeiskoulun rehtorina. Viran ohessa hän toimitti vuosina 1844−46 suomalaisen sivistyselämän valveuttajana merkittävää Saima-lehteä, joka kuitenkin lakkautettiin yhteiskuntakriittisyyden vuoksi.
Vuonna 1845 Snellman avioitui kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa. Pariskunta asui Kuopion lääninsairaalan taloudenhoitajalta O. E. Oppmanilta vuokraamassaan talossa vuoteen 1849 saakka, jonka lopussa he muuttivat Helsinkiin. Suunnitelmat kauppaopiston perustamiseksi Helsingissä kuitenkin kariutuivat viranomaisvastustukseen.

Aleksanteri II:n valtakaudella yhteiskunnalliset olot Suomessa vapautuivat, ja Snellman kutsuttiin 1856 Helsingin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi. Vuonna 1863 Snellman nimitettiin senaatin jäseneksi. Senaatissa Snellman toteutti kieli- ja rahapoliittiset saavutuksensa, ja hänet aateloitiin vuonna 1866 tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta palveluksesta. Snellman erosi senaattorin virastaan parisen vuotta myöhemmin ajauduttuaan kiistaan kenraalikuvernööri Nikolai Adlerbergin kanssa Riihimäen−Pietarin rautatiestä.
Senaattorin uran jälkeen Snellman toimi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana. Lauantaiseurasta syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Snellman toimi vuosina 1870−74.
Snellman kuoli 4.7.1881 Danskarbyn maatilalla Kirkkonummella. 

 

Kulttuuri
historia
snellman

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva