Salaisuus tornin alla:

Puijon luolasto

Teksti: Markus Laakso Kuvat: Mikko Mäntyniemi
Harva tietää, että Puijon alla mutkittelee yleisöltä suljettu luolasto. Mitä siellä on – ja mitä siellä pitäisi olla?

Kapeat kierreportaat johtavat syvälle maan uumeniin. Askelmat kaartavat niin jyrkästi alaspäin, että ote kaiteesta tiukkenee huomaamatta. Portaikossa on hämärää, keskivaiheilla miltei pimeää. Kuilun pohjalta siintää valoa, joka toimii kiintopisteenä loppumattomalta tuntuvalle kapuamiselle.

Mitä alemmas laskeudumme, sen kylmemmältä teräs tuntuu kädessä. Kymmenien metrien päästä olemme vihdoin maan kamaralla, kymmenien metrien syvyydessä peruskallion sisällä. Ilma on viileää ja kosteaa, tunnelma jostain kylmäkellarin, bunkkerin ja tippukiviluolan välimaastosta. Lintuhäkin muotoisesti kalteroitu valaisin tuo mieleen Indiana Jonesin ja tuomion temppelin.

Yleisöltä suljettu luolasto louhittiin samaan aikaan kuin kukkulalle nousi Puijon kolmas, eli nykyinen, torni. Molemmat valmistuivat vuonna 1963. Luolaston tarkoituksena oli toimia Posti-Telen puhelinliikenteen laitesuojana ja varastona. Tuohon aikaan laitteet olivat kookkaita, ja peruskallio suojasi ympäristöä haitalliselta säteilyltä.

Luolastossa on viisi huonetta, siivouskomero ja pitkä käytävä, joka johtaa Puijon rinteen kupeeseen, toiseen sisäänkäyntiin. Isoimman huoneen ovessa on yhä säteilyvaarakyltti. Toinen sisäänkäynti rakennettiin siksi, että laitteita olisi ollut mahdoton kuljettaa kierreportaita pitkin. Nyt ovi on ruostunut kiinni kehikkoonsa, eikä sitä saa auki kuin vääntämällä käyttökelvottomaksi. Yksi saranoista on katkennut.
 

LUOLASTOSTA LÖYTYY hyvin vähän tietoa. Ehkä juuri siksi internetin keskustelupalstoilla spekuloidaankin, mikä funktio sillä on tänä päivänä. Joku epäilee salaista metrohanketta, toinen ydinaseita. Tosiasiassa luolasto jäi tyhjilleen 1990-luvulla, kun telekalusto modernisoitui ja laitteiden koot pienenivät merkittävästi.

Torni toimii yhä puhelinpalvelujen tuki- ja langattoman tietoliikenteen linkkiasemana, mutta luolasto ammottaa tyhjillään. Ainoat muistot, jotka teleliikennetoiminta on jälkeensä jättänyt, ovat irralliset kaapelinpätkät, muutama sähkökaappi, pari lankapuhelinta ja oranssinsävyisille seinille pinttyneet koneiden ääriviivat. Katkaisinpylväässä autioitumisesta kielii manan majoille liidellyt lepakko, joka näyttää roikkuneen kiinni metallissa hyvän tovin. 

Keskustelu Puijon kehittämisestä käy kuumana. Jotkut kannattavat golfkentän laajentamista tai uusia parkkipaikkoja, toiset vastustavat rauhoitettuun luontoon kajoamista.

Puijo on kuopiolaisille pyhä paikka, joka herättää suuria tunteita. Aluetta on kuitenkin kehitettävä johonkin suuntaan, jotta se pysyisi matkailun kannalta mielenkiintoisena.

Puijo on kuopiolaisille pyhä paikka, joka herättää suuria tunteita. Aluetta on kuitenkin kehitettävä johonkin suuntaan, jotta se pysyisi matkailun kannalta mielenkiintoisena.
 

1970-LUVUN PUOLIVÄLISSÄ Puijolle suunniteltiin vaikka mitä. Sinne piti tulla kaksi hotellia, lisää laskettelurinteitä, ampumarata, eläintarha, ratsastustalli ja katettu jalkapallostadion.

Savon Sanomat kirjoitti 22.7.1974 valtion luonnonsuojeluvalvoja Pertti Seiskarin kysyneen suunnitelman julkistamista seuranneena päivänä, että ”aiotaanko Puijolle perustaa sirkus?”. Maa- ja metsätalousministeriö vastusti aietta ja totesi alueen olevan arvokkaampi sellaisenaan kuin rakennettuna.

Luolaston muuttaminen matkailukohteeksi on noussut aika ajoin esille, muttei sen eteen olla tehty toistaiseksi muuta kuin suunnitelmia, jotka ovat kuivuneet kasaan yksi toisensa jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2004 Puijon luoliin kaavailtiin tasokasta luonto- ja tiedemaailmaa prameine näyttely- ja opetustiloineen. Luolaston laajentamisesta ja kohentamisesta koituvat kustannukset olisivat kuitenkin nousseet niin korkeiksi, liki kymmeneen miljoonaan euroon, että kaupunki vetäytyi hankkeesta.

Kuopion kulttuurin ja Puijon asiantuntija Outi Vuorikari  ehdottaa, että luoliin voitaisiin luoda jotain sivistävää mutta hauskaa vaikkapa geologian tutkimuskeskuksen kanssa.

– Siellä voitaisiin näyttää, millainen Puijon rakenne on ja millaista kuminaa sun muuta siellä on ollut jääkauden aikana. Ajatella, siellä on ollut mammuttejakin! Voitaisiin näyttää, että tällaista on ollut, kun jää alkoi sulaa ja mammutit tulivat. Mikä olisi parempi paikka havainnollistaa näitä kuin ne luolat?

Vuorikari korostaa, ettei projekti saisi maksaa maltaita. Halvemmallakin saa hyvän, kun käyttää mielikuvitusta. Pitkulaisen luolan seinille saisi helposti esimerkiksi valkokankaita, joihin voisi heijastaa kuvia tai videoita, ja kulku voisi tapahtua jalan tai raidetta pitkin minijunalla.

Puijon tornin ja Majan yrittäjä, Puijon Huippu Oy:n toimitusjohtaja Tiina Heinonen ei innostu ajatuksesta. Hänen mielestään luolastoa ei voi hyödyntää tällaisenaan mihinkään, vaan se pitäisi louhia reilusti laajemmaksi ja rakentaa sisätilat uudestaan, mikä vaatisi järeitä investointeja.

– Eihän siellä ole kuin muutama bunkkeri ja maapohjainen käytävä, eikä mitään luolastoa. Olen käynyt siellä yhden ainoan kerran. Kuvittelin, että siellä olisi jotain, mutta eihän siellä ole, Heinonen sanoo.

– En usko, että saisimme ihmisiä lähtemään liikkeelle Helsingistä sillä, että he pääsisivät katsomaan maakerrostumia tai kiviä, mutta kaikilla on paikkansa. Kävin Salzburgissa luonnontieteellisessä museossa, jossa oli mieletön määrä ihmisiä. Siellä oli akvaarioita, kaloja, haita, liskoja, vanhaa sukelluskalustoa ja lavastettu intiaanikylä. Ne oli jaettu kolmeen tai neljään kerrokseen, ja elokuvanpätkiä pyöri siellä täällä. Joku tällainen voisi toimia, muttei perinteinen museotyyli. Sellainen ei vedä.
 

HEINOSEN HAAVEENA olisi saada Kuopioon perhekohde, joka perustuisi kävijän aktivointiin ja omatoimiseen puuhailuun. Sen voisi yhdistää urheiluun.

– Oulun tietomaassa oli aikoinaan liikuntapainotteinen näyttely, jossa oli erilaisia simulaattoreita. Siellä sai testata lähtönopeutta, lämärin nopeutta, ponnistusvoimaa, mäkihyppysimulaattoria ja muuta. Se oli mahdottoman mukavaa niin lapsille kuin vanhuksillekin, Heinonen huomauttaa.

Tiesitkö muuten?

Raatimies C. R. Dahlström rakennutti seurakunnan vuokramaille Puijon ensimmäisen tornin vuonna 1856. Puinen torni oli 16 metriä korkea. Dahlström teetti ensimmäisen Puijolle vievän ajotien omalla kustannuksellaan ja Kuopion lääninvankilan vankityövoimaa hyödyntäen vuosina 1856–59.

Arkkitehti J. V. Strömbergin suunnittelema graniittijalkainen tiilitorni syrjäytti Dahlströmin puutornin vuonna 1906. Toisen maailmansodan aikaan 24-metrisessä tornissa sijaitsi ilmavalvonta-asema.

Tiilitorni purettiin vuonna 1963, kun arkkitehti Seppo Ruotsalaisen suunnittelema 75-metrinen suurtorni valmistui. Nykyinen torni sai lempinimekseen ”pottunuija”, koska se muistutti suomalaista varsikäsikranaattia, eli sodanaikaista ”perunavoinuijaa”. Tarinan mukaan Persian shaahi yritti ostaa sen lahjaksi vaimolleen.

Puijon tornin huipulla vierailee vuosittain 75 000–80 000 ihmistä.

– Lappsetilla on myös interaktiivisia leikkikenttiä, joissa pystyy kisailemaan eri asioissa. Sellainen paikka olisi minusta hieno, joka perustuisi omaan tekemiseen, eikä karuselleihin. Olisiko se sitten luolastossa tai maan päällä – mielellään kuitenkin sellaisessa paikassa, jossa se pystyisi olemaan kesät talvet.

Puijon maaperälle on hankalaa saada rakennuslupia, mutta kallion sisällä riittäisi tilaa niin paljon kuin viitsii louhia. Heinosta kiehtoo myös ajatus urheilupuistosta tai -opistosta, koska Puijolla on pitkä historia talviurheilukeskuksena ja lähiympäristö tarjoaa ihanteelliset liikuntamahdollisuudet niin sisä- kuin ulkoharjoitteluunkin.

– Mäkimontun toisella puolella on kallion sisässä isot tilat, joissa treenataan vaikka mitä. Sitten on luonto- ja lenkkipolkuja, uimahalli, jäähalli, keilahalli, Kuopio-halli, pesäpallostadion, jalkapallostadionit ja kaikkea mahdollista. Meillä olisi käsittämättömän hieno paikka keskellä kaupunkia, jossa voisi toimia esimerkiksi urheiluopisto tai muu huippu-urheiluyksikkö, mutta sellaisen perustaminen vaatisi kaupungilta paljon tahtotilaa. Yrittäjillä tahto kulkee yleensä eri taskussa kuin raha. Isoihin investointeihin vaaditaan kaupungin mukana olemista, Heinonen muistuttaa.

Heinosen mielestä ja matkailuyrittäjän näkökulmasta Puijon kehittämisessä pitäisi edetä siten, että ensin pitäisi kartoittaa kaikki potentiaali, mitä mäestä löytyy. Seuraavaksi tulisi miettiä paras kokonaisuus investointien suhteen ja ryhtyä tuumasta toimeen prioriteettijärjestyksessä.

– Puijon kehittämisestä puhutaan älyttömän paljon: luolastosta, golfkentästä ja siitä ja tästä, muttei mitään kuitenkaan tapahdu. Mielestäni täällä pitäisi tehdä hirveän paljon. Iso laiva ei lähde liikkeelle ennen kuin joku soittaa torvea, että nyt lähdetään. Siinä mielessä kaupunki on avainasemassa. Jos ei saada yhteistä kehityshenkeä aikaiseksi, Kuopio jää auttamattomasti muiden jalkoihin.

–  Tornissa vierailu ja maisemien katselu eivät riitä nykypäivän matkailijoiden vaatimuksiin. Matkailijat viis veisaavat siitä, mitä metsissä on. Tämä on oikeasti tosi arvokas luonnonkohde, enkä vastusta luonnonsuojelua, mutten ymmärrä, mikseivät kehitys ja luonnonsuojelu voisi elää rinnakkain, kuten esimerkiksi Kolilla, jonne rakennetaan reilusti lisää majoitustilaa, kylpylää ja muuta, Heinonen vertailee.
 

MITÄ TORNIIN tulee, Heinonen nimeää siitä yhden puutteen: isot kokoustilat uupuvat. Sellaisia on kartoitettu aikanaan luolastosta.

– Olisi mahtavaa, jos luolastoon tehtäisi kookas kongressiluentosali, jossa voisi näyttää elokuvia ja pitää isoja kokouksia. Se vaatisi myös ruokailutilan, keittiön, sosiaalitilat, vessat ja suihkut. Nyt emme pysty palvelemaan kattavasti kokous- ja kongressiasiakkaita, koska meillä on niin pienet tilat. Kuopiossa on yliopisto ja yliopistollinen sairaala, ja kokouksia järjestetään paljon. Jos pystyisi yhdistämään tornin, reilun sadan hengen salin ja ruokailun, ne olisivat sellaisia elämyksiä, joita kokousvieraat tulisivat varmasti esittelemään muillekin.

Puijolle on tehty pitkän historiansa aikana merkittäviä uudistuksia ja investointeja kolmine torneineen, urheilualustoineen ja luolastoineen. Mitä luolastoille pitäisi sitten tehdä? Pitää tyhjillään, laajentaa ja kunnostaa sitä isolla rahalla vai keksiä kukkaroystävällisempi keino tilojen hyödyntämiseksi? Pitäisikö sinne rakentaa geologishistoriallinen näyttelytila, kävijää aktivoiva
urheilusimulaattorirata, kongressitila, kummitusjuna, lasten seikkailukierros vai jotain aivan muuta?
Mitä mieltä olet itse?

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva