Popreliikkien

Indiana Jones

Teksti: Markus Laakso Kuvat: Jonna Kaasalainen
Brittiläinen Mark Hayward on tehnyt pop- ja rock-muistoesineiden keräilystä elinkeinon. Maailmankuulu bisnesmies kävi esittelemässä Beatles-kokoelmansa helmiä Kuopion VB-valokuva-keskuksessa.

Mark Hayward ajautui keräilijäksi vahingossa. Kun hän valmistui koulusta vuonna 1980, hänellä ei ollut työpaikkaa eikä tekemistä. Hayward marssi paikalliseen HMV-levykauppaan ja yritti saada sieltä pestin. Nuorukaista ei kuitenkaan palkattu, koska aiempi työkokemus puuttui.

Seuraavassa levykaupassa hän törmäsi nuoreen mieheen, jolla oli vastaava tilanne. Kaksikko päätti lyödä hynttyyt yhteen ja perustaa oman kauppansa Gerald Streetille, Lontoon Chinatowniin.

– Liiketila oli pieni, mutta siellä kävi paljon porukkaa. Ryhdyin tuomaan levyjä USA:sta, Hayward sanoo.

–  Tapasin siellä Jimi Hendrix -keräilijä Jeff Leavyn, jolla on muuten yhä paras kokoelma Beatlesin käsinkirjoitettuja sanoituksia. Hän näytti minulle Hendrixin tekstejä ja sanoi, että minunkin kannattaisi alkaa haalia tällaista uniikkitavaraa.

– Harvinaisimpiakin levyjä on liikkeellä tuhansia, mutta näitä on vain yksi. Se oli hyvä idea.

Kun keräilykipinä muuttui roihuksi, Hayward ryhtyi metsästämään harvinaisempia esineitä. Vuonna 1984 hän osti lontoolaisesta huutokaupasta useita Beatles-sanoituksia hyvin kohtuullisin hinnoin.

– Jengi ei voinut tuohon aikaan uskoa, että maksoin 2000 puntaa paperinpalasta, jolle oli kirjoitettu biisinsanoja. Nyt sellaisesta saisi miljoonan.

– Ripustimme lyriikoita, harvinaisia kuvia ja kaikkea muuta kiehtovaa kauppamme seinille, eli teimme siitä tavallaan gallerian. Emme pitäneet lehdistötilaisuuksia tai tiedottaneet siitä julkisesti, mutta maine kiiri.

Putiikki sijaitsi aivan BBC:n Radio 1 -kanavan kupeessa. Pian siellä lappasi radio-dj:tä ja maineikkaita artisteja, jotka kävivät radiokanavalla haastattelussa.

Musiikkitoimittajat kantoivat sisään ilmaiseksi saamiaan levyjä ja käsinkirjoitettuja lappuja, jotka bändit olivat jättäneet studioon. Hayward ja hänen liikekumppaninsa haalivat kaiken talteen.

David Bowie ja Oasiksen Noel Gallagher rupesivat vierailemaan kaupalla, ja aloimme ostaa heiltäkin tavaraa. Siitä se kasvoi, Hayward kertoo.

Myöhemmin kaksikko alkoi hankkia valokuvien tekijänoikeuksia ja julkaista kuvakirjoja. Näissä merkeissä Hayward tapasi Robert Whitakerin, jonka Beatles-kuvia on parhaillaan näytillä VB-valokuvakeskuksessa. Hayward julkaisi kaksi Whitakerin Beatles-kirjaa: On Camera, Off-Guardin ja The Unseen Beatlesin.

Liiketoiminta laajeni 1990-luvun alussa levy-yhtiötoimintaan. Lafka kiinnitti muun muassa Rolling Stone -rumpali Charlie Wattsin soolobändin ja maailmanmaineeseen singonneen Cranberriesin.

– Kaikki liiketoimintamme liittyi jollain lailla musiikkiin. Nyt keräilykamasta maksetaan isoja summia. Vinyylilevyjenkin hinnat ovat pilvissä. Nykyään on tosin hankala löytää todella hyvää tavaraa, jollaista sai 1980-luvulla helposti. Keräilyhelmet alkavat olla yksityisissä kokoelmissa, mutta vähäpätöisempienkin esineiden arvo nousee yhä.

Hayward etsii edelleen aktiivisesti uutta kauppatavaraa ja innostuu löydöistä samaan tapaan kuin nuorempanakin. Hän neuvoo alalle aikovia keskittymään yksittäiskappaleisiin. Niitä liikkuu vähän, mutta keräilijät ovat valmiita maksamaan melkein mitä tahansa tarpeeksi houkuttelevista esineistä.

– Yksi hauskimmista diileistäni oli se, kun ostin huutokaupasta John Lennonin ison pyöreän kylpyammeen. Kun sain huudettua sen itselleni, lehdistö ryntäsi paikalle ja teki siitä ison numeron. Serkkuni asuu Bangkokissa, Thaimaassa. Hän oli lukenut Bangkok Post -sanomalehteä, ja yhtäkkiä siellä komeili kuva minusta Lennonin valkoisessa kylpyammeessa! Tämä tuli tietysti minulle täytenä yllätyksenä, Hayward nauraa.

Pian sen jälkeen Hayward sai toisen puhelinsoiton. Varakas šeikki oli ostanut Lennonin ja Yoko Onon entisen Tittenhurst Parkin asunnon ja aikoi remontoida sen täysin.

– Otin ison tukun käteistä mukaan ja menin käymään paikanpäällä. Pihalla oli isoja roskalavoja, joihin remonttimiehet olivat heittelemässä tavaroita. Kysyin urakoitsijalta, mitä he aikovat tehdä tuolla kaikella romulla. Hän sanoi, että viskata menemään. Ostin 17 ovea ja kaikki sälekaihtimet talosta, jossa Lennon soittaa pianoa valkoisessa huoneessa Imagine-kappaleen videossa. Möin niitä Japaniin, Espanjaan ja muihin maihin. Minulla on yhä yksi ovista.

Voi vain kuvitella, mitä keräilijät ovat ovista maksaneet – Beatles-nelikon nimmareistakin kun maksetaan viitisentuhatta euroa. Paras yksittäinen diili, jonka Hayward on Beatleseilla tehnyt, oli George Harrisonin Aston Martin luksusauton hankkiminen ja myyminen rikkaalle japanilaiskeräilijälle 1980-luvun puolivälissä. Hän möi kärryn eteenpäin 36 000 punnalla, mikä oli 25-vuotiaalle yrittäjälle omaisuus. Toki rahan arvokin oli tuolloin eri kuin nyt, mutta tänä päivänä Haywardin arvion mukaan siitä saisi yli miljoona puntaa.

– Keräilyharvinaisuudet ovat parempi sijoitus kuin osakkeet tai korkeakorkoiset tilit.

– Rahat eivät ole turvassa pankissa, mutta kaikki, mitä olen ikinä ostanut, on nostanut arvoaan. Täällä näyttelyssäkin on myynnissä paljon uutta Beatles-tavaraa, jotka maksavat ehkä 10–20 euroa kappale. Kymmenen vuoden päästä seuraava Beatles-faniaalto haluaa hankkia näitä tuotteita itselleen, eikä niitä saa enää kaupoista. Tuollainen on siisti pieni investointi jollekin, joka haluaa aloittaa keräilyn, Hayward neuvoo.

keräily
beatles
kokoelma
keräilijä
näyttely

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva