Kristillisen kuvataiteen

koti

Teksti: Jere Lehtonen Kuvat: Henna Hietainen, Riisa-Suomen ortodoksinen kirkonmuseo
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA on eittämättä yksi Kuopion merkittävimmistä nähtävyyksistä. Euroopan laajuisestikin kysymyksessä on yksi huomattavimmista ortodoksisista kirkkomuseoista. Vastikään uusittu museo panostaa uudessa perusnäyttelyssään asiakaspalveluun ja saavutettavuuteen.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo aloitti toimintansa vuonna 1957. Sen kokoelman ytimenä toimi ja toimii edelleenkin Laatokan Valamon luostariin vuonna 1911 perustettu muinaismuistokokoelma, jota täydentävät sotien aikana evakuoidut luostarien ja seurakuntien esineistöt, yksityiset lahjoitukset sekä museon omat hankinnat.

Nykyisiin tiloihinsa museo siirtyi vuonna 1969. Vuoden 2013 heinäkuussa alkoi vuoden kestänyt peruskorjaus. Rakennusinvestointia seurasi Pyhyyden portailla –perusnäyttelyn toteuttaminen, jonka kantavana ajatuksena on saavutettavuus. Samassa yhteydessä museo sai uuden visuaalisen ilmeen.

Valkoisten seinien tilalla on nyt ristikuvioinen, metallinen hopeariisa, johon ikonit voi kiinnittää suoraan. Seiniä on nyt myös entistä vähemmän, kun yläkerran kaikki ei-kantavat seinät poistettiin; pääsali muodostaa nyt yhtenäisen kultaisten pilareiden jakaman tilan. Kulta ja hopea vuorottelevat pääväreinä.

- Isojen ryhmien vastaanottaminen onnistuu tällaisessa tilassa paremmin kuin entisissä pienissä huoneissa, museonjohtaja Teresa Töntsi kertoo.

- Samalla uusimme näyttelyn järjestystä: ennen remonttia tietyn huoneen esineistö oli peräisin yhdestä paikasta, joten monessa huoneessa oli samankaltaisia esineitä. Nyt kokoelma on järjestetty teemojen mukaisesti.

Museon kokoelma sisältää muun muassa yli 800 ikonia, noin 4000 erilaista tekstiiliä, 100 000 valokuvaa sekä sakraaliesineitä. Pääosin kokoelma edustaa 1700- ja 1800-lukuja, mutta vanhimmat esineet ovat peräisin 1100-luvulta.
 

SALEISTA LÖYTYY Bysantin kulttuuria, Suomen ortodoksisen kirkon historiaa, jossa tapahtui itsenäistymisen myötä myös kansallistuttaminen, 1800-luvun akateemista koulukuntaa edustava ikonostaasi, sekä sali, jonka marttyyriutta kuvastavilla punaisilla seinillä on ikoneita eri vuosisadoilta.

Ikonit ovat pääosin esillä ilman lasia, joten niitä pääsee tarkastelemaan läheltä. Monessa ikonissa ja niitä koristavassa ja suojaavassa riisassa onkin suorastaan pikkuruisia yksityiskohtia, joihin keskittymällä saa jotain mielikuvaa siitä, millainen käsityöläisyyden ja omistautumisen ylistyslaulu kokoelma on.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana museolla on hallussaan paitsi riisallisia ikoneja, myös riisoja ilman ikonia.

- Evakuointivaiheessa yksi saattoi pelastaa arvokkaan riisan ja seuraava ottaa mukaansa itse ikonin, Töntsi selittää.

Yhden esillä olevan ikonin takaa löytyy myös pahoittelukirjoitus sotilaalta, joka oli joutunut sahaamaan pyhästä kuvasta osan irti, jotta oli saanut sen mahtumaan kuljetuslaatikkoon.

Inhimillistä tuntumaa näyttelyyn tuo myös se, että kokoelman esineistö on ollut hartauden harjoittamiskäytössä. Ikoneiden edessä on rukoiltu, ja sakraaliesineitä on käytetty jumalanpalveluksissa.

Uutena asiana näyttelyssä on myös kohdennetusti käytetty musiikki. Kun esimerkiksi lähestyy Ihmeitätekevän Jumalan Äidin ikonia, alkaa Neitsyt Marian ylistyslaulu soida ja vanhojen neumikirjojen lähellä soi bysanttilainen musiikki.

- Halusimme tuoda näyttelyyn erilaisia tunnelmatiloja, joiden keskellä museokävijä voi itsenäisestikin vaeltaa, Töntsi sanoo.

- Lisäksi halusimme ikään kuin rikkoa raja-aitoja ja luoda näyttelyn, jolla on jokaiselle jotain annettavaa.
 

KULTTUURIPERINNÖN, ESTETIIKAN ja taidehistorian kautta rakennettu monimuotoinen näyttely tarjoaakin monenlaista elämystä. Hartautta: eräs venäläinen ryhmä oli pääsaliin saapuessaan tehnyt ristinmerkin. Kauneutta: hartaudella ja käsityöllä tehty esineistö sykähdyttää varmasti.

Taidehistoriaa: harjaantumatonkin silmä huomannee kuinka vanhempien ikonien liturginen kaavamaisuus ja silmää ohjaava käänteisperspektiivi pikku hiljaa muuttuu myöhempien aikojen romantismista vaikutteita ammentaneeseen akateemiseen tyyliin.

Ja lapsilla toki on oma perspektiivinsä.

- Tosi makee mesta – pitää käydä toisenkin kerran, totesivat kaksi äitiensä mukana tullutta poikaa, Töntsi kertoo.

Pojat olivat innostuneet skeemamunkkien viitoista löytämistään pääkalloista.

- Me haluamme profiloitua nimenomaan RIISAna, Töntsi sanoo.

- Tarkoituksemme on olla kokonaisvaltainen kulttuurimatkakohde.

Vähän yli kuukauden auki oltuaan museo onkin ehtinyt jo ottaa 1500 vierasta vastaan. Varsinainen sesonki alkaa Töntsin mukaan juhannuksen jälkeen.

ortodoksinen

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva