Vältä pihan
haittakasvit

TEKSTI Digimag/sisko ojajärvi KUVAt pixabay
Kaikki pihapiriinkään kasvit eivät ole turvallisia.Aivan kuten luonnonkasveissa, myös puutarhakasveissa on joukko sellaisia, jotka ovat sekä ihmisille että eläimille haitallisia tai jopa myrkyllisiä.

Myrkkyjä sisältävät kasvit ja kasvinosat ovat kitkerän makuisia, joten jos niitä erehtyy suuhunsa laittamaan, ne kyllä sylkee heti pois. Tämä onkin ehkä syynä siihen, ettei kuolettavia kasvimyrkytyksiä ole Suomessa ollut sitten 1940-luvun, jolloin lapsi kuoli syötyään raparperin lehtiä. 

MAAILMANLAAJUISESTI HAITALLISET vieraslajit ovat toiseksi merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Ne voivat myös aiheuttaa taloudellista vahinkoa puutarhanhoidolle sekä maa- ja metsätaloudelle, murentaa virkistysalueiden viihtyisyyttä ja vaarantaa terveyden lisätessään allergioita. Suomessa on satoja haitallisia vieraslajeja. Erityisen haitallisia ovat jättipalsami ja jättiputki. 

RAPARPERI
Raparperin myrkyllisyys johtuu sen sisältämästä suuresta oksaalihappomäärästä, mutta sen lehtiruotoja ei voi tuoreeltaan syödä liikaa niiden happamuuden vuoksi. Lehdet ovat petollisempia, koska ne ovat miedomman makuisia, mutta sisältävät silti paljon oksaalihappoa.

Lääkäreiden mielestä raparperi onkin puutarhan myrkkykasveista vaarallisimpia. Konttausiässä olevat lapset ovat alttiimpia myrkytyksille, sillä he pistävät suuhunsa mitä tahansa eivätkä vielä ymmärrä puhetta. 

JÄTTIPALSAMI
Jättipalsami on kotoisin alun perin Intiasta. Koristekasviksi muun muassa Eurooppaan tuotu laji on päässyt nopeasti villiintymään. Nopeaa leviämistä ovat tehostaneet erityisesti jättipalsamin siemenkodat, jotka räjähtävät auki kosketettaessa.

Suomessa jättipalsamia tavataan asutuksen liepeillä jo Etelä-Lappia myöten. Lajilla ei ole Suomen luonnossa luontaisia vihollisia, mikä edistää sen leviämistä. Jättipalsami on useimpien tietolähteiden mukaan myrkytön, joten sen kitkeminen on helppoa.

 

Nokkoskutinan ja jättiputken polttelun lievitys

Näin helpotat nokkoskutinaa 
1. Jää helpottaa kutinaa ja puuduttaa. Sivele kutisevaa aluetta jääpalalla.
2. Etikka desinfioi ja helpottaa kutinaa. Kaada etikkaa esimerkiksi pumpuliin ja tuputa sillä kutisevaa kohtaa.
3. Ruokasooda rauhoittaa ihoa. Tee vedestä ja soodasta tahna, levitä kutinakohdan päälle.
4. Raaka peruna rauhoittaa ihoa. Halkaise peruna ja hiero sillä kutisevaa aluetta. Anna kuivua.
5. Kaura rauhoittaa ihoa. Sekoita kaurahiutaleista ja vedestä tahna, ja sivele sitä kutisevan kohdan päälle.
6. Tee rauhoittaa. Laita käytetty, kylmä teepussi kutina-alueen päälle ja anna vaikuttaa viitisen minuuttia.

Jos jättiputki on polttanut
Poista jättiputken aineella saastuneet vaatteet tai hanskat. 
Huuhtele paljasta ihoaluetta juoksevan veden alla heti vähintään 10–20 minuuttia, jotta aine saadaan pois iholta. 
Peitä ihoalue esimerkiksi siteellä, jotta iho ei pääse kosketukseen auringonvalon kanssa. Pidä iho peitossa ainakin viikon ajan, vaikka ihottumaa ei tulisikaan.

Lähde: Puutarhakarkulaiset.fi

JÄTTIPUTKI
Jättiputket ovat karanneet Suomen luontoon puutarhoista.  Jättiputkea muistuttavat kotimaiset lajit ovat tavallinen ukonputki, väinönputki ja karhunputki. Jättiputki on nyt jo koko Suomessa levinnyt pelloille ja ojiin vaikeasti torjuttaviksi kasvualustoiksi. Jättiputket ovat vaarallisia, sillä ne aiheuttavat vakavia allergiaoireita useimmille niihin koskeville ihmisille. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia iho-oireita.

Jättiputkien hävittäminen kannattaa tehdä pilvisellä säällä. Näin vältytään kasvinesteen ja auringon aiheuttamilta ihovammoilta. Kannattaa kuitenkin pukeutua suojavaatetukseen sekä hengitys- ja silmäsuojiin. Jättiputki on helppo torjua toukokuun alkupuolella, koska kasvukauden alkupuolella mekaaninen poisto on helpointa. Torjunta-aineilla saa kuitenkin parhaimman tehon.

Mekaaninen torjunta tarkoittaa pääjuuren katkaisemista 10–20 sentin syvyydestä. Jättiputkea kuten muitakin siemenestä lisääntyviä kasveja torjutaan myös tukahduttamalla. Se tapahtuu laittamalla musta, paksu ja valoa läpäisemätön katemuovi jättiputkien päälle painojen avulla. Peittäminen tuhoaa siemenet, koska ne menettävät itävyytensä.
Jättiputkia hävitetään myös glyfosaattipohjaisilla torjunta-aineilla. Sekin kannattaa tehdä alkukesästä, ja alue on ehdottomasti merkittävä. Torjunta-aineita pitää kuitenkin välttää lasten leikkipaikkojen läheisyydessä.

NOKKONEN
Nokkonen on polttavalehtinen kasvi, joka nuorena on erinomainen ruuan raaka-aine. Ravintorikasta nokkosta käytetään ruuanlaitossa pinaatin tapaan.

Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja sisältä ryöpsähtää polttavaa muurahaishapon kaltaista nestettä. Herkille ihoalueille osuessaan neste voi olla kivuliasta. Nuoret nokkoset polttavat vain vähän, ja hansikkaiden kanssa poimittaessa kädet eivät vioitu.

LUPIINI
Lupiinia esiintyy Suomessa koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä tienvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa.

Kukan väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen, sinipunaiseen ja siniseen. Kukinnon väri vaihtelee myös samassa yksilössä riippuen iästä. 
Suomen ympäristökeskus on voimakkaasti lupiinin leviämisen estämisen kannalla, koska lupiini on luonnossa esiintyviä kotoperäisiä lajeja syrjäyttävä haitallinen vieraslaji. 

Haittakasvit
Rapareri
Nokkonen
Puutarhan
hoito

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva