Vihreän kullan 

politiikka

Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat:Lisa Langelll, MHY Pohjois-Savo
Metsäpoliittinen keskustelu käy kuumana, sillä metsän kuva on muutoksessa. Suuri hirvikanta johtaa metsien kuusikoitumiseen, eikä nykyinen metsävero välttämättä kannusta aktiiviseen metsänhoitoon. Valtion metsät ovat vielä toistaiseksi kaiken kansan käytössä.

Hirvet vauhdittavat metsän kuusikoitumista syömällä männyn ja koivun taimia. Riistakeskuksen Pohjois-Savon aluepäällikkö
Jouni Tanskanen kertoo alueellamme olevan 457 000 hehtaaria niin sanottua mustikkatyypin kasvupaikkaa, mikä automaattisesti tekee seudusta kuusivaltaisen.

- Alueellinen riistaneuvosto on kymmenen henkilön toimielin, joka asettaa hirvikannan hoidon tavoitteet keskusteltuaan ensin eri sidosryhmien kanssa metsille aiheutuneista vahingoista ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksista. Myös suurpetokanta on huomioitava, sillä hirvi on suurpedon saalis, Tanskanen muistuttaa.

Vuonna 2014 hirvenkaatolupia myönnetään Tanskasen mukaan noin 3300 eläimen kaatamiseen, joka on noin 1000 eläintä enemmän kuin viime vuonna. Pohjois-Savossa on tällä hetkellä 3,2 hirveä tuhannella hehtaarilla. Riistakeskus on asettanut suositusluvuksi 2,5–3,5.

- Ihanteellinen suuruusluokka myös metsätaloudelle olisi 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Hirvien määrä tulisi pitää kurissa metsästämällä. Nykyisin hirvikantaa seurataan tarkemmin kuin aiemmin, ja viranomaisetkin ovat ymmärtäneet kannan olevan liian iso, Pohjois- Savon Metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Helminen toteaa.

Metsäkeskuksen edistämispalvelujen päällikkö Markku Remes kertoo, että ensimmäisenä ylisuuret kannat näkyvät hirvikolareissa. Nykymetsänhoito suosii hirviä, sillä hakkuita tehdään paljon. Keskustelua on herättänyt myös se, että pitäisikö vesakot raivata puhtaaksi lehtipuista. Ratkaisuja lisääntyviin hirviongelmiin on Remeksen mukaan useita. Tärkeintä on hirvikannan määrän vähentäminen ja uros-naaras-tasapainon ylläpitäminen.

- Lisäksi ongelmaan auttavat taimikon perkaus, pahanhajuiset ja – makuiset karkotteet sekä erilaiset siimaviritelmät. Metsiin on asennettu myös radioita, jotka päästävät ammuskelun ääntä. Ihmisen haju on toimiva karkote, ja jopa kampaamoista on haettu tukkaa roikkumaan puihin. Hirvi on kuitenkin sopeutuvainen ja viisas eläin, joka tottuu ääniin ja ymmärtää lopulta, ettei todellista vaaraa ole, Remes muistuttaa.

70–80-LUVUILLA MÄNTYÄ viljeltiin liian rehevillä alueilla sen kasvumahdollisuuksiin verraten. Siksi myös kuusi kasvaa nykyisin rehevillä seuduilla, ja koivukot ovat harvassa. Metsänomistajat eivät uskalla viljellä mäntyä ja koivua hirvituhojen pelossa, joten metsät kuusikoituvat. Remes kertoo, että Pohjois-Savon hirvien aiheuttamat tuhot ovat suurimmat Lapinlahdella, Leppävirralla, Kuopiossa ja Kaavilla. Vuonna 2013 hirvituhot maksoivat Pohjois-Savossa alle 30 000 euroa, mutta tänä vuonna summa nousee Metsäkeskukseen tulleiden vahinkoilmoitusten perusteella yli 50 000 euroon.

Toinen polttava metsäpoliittinen kysymys liittyy verotukseen. Kiinteistöveron ulottamisesta metsiin on keskusteltu vuodesta 1993 lähtien, jolloin siirryttiin pinta-alaverotuksesta puun myyntitulon verotukseen pääomatulona. Nykyinen verotusmalli jakaa kuitenkin mielipiteet.

- Jos metsämaasta jouduttaisiin maksamaan kiinteistöveroa, ensimmäisenä kärsisivät jokamiehen oikeudet. Metsistä tulisi tontteja, jolloin vapaa liikkumisoikeus poistuisi. Suomalaisena metsänomistajana suon muille ihmisille ilon liikkua minun metsissäni. Nykyinen metsäverotus on käyttökelpoinen sellaisenaan, Helminen vakuuttaa.

SDP:N KANSANEDUSTAJA Kari Rajamäen mukaan nykyinen verotusmalli kuitenkin asettaa tasaisen puuhuollon vaaraan. Aiempi pinta-alaverotus suosi huoltoa.

- Keinon pitäisi liittyä metsän arvoon ja hoitoon. Ensiharvennusvelvoitteiden tulisi olla selkeämmät, sillä metsä ei saa pirstoutua. Sahateollisuuskin pitää metsänhoidollista tilannetta huolestuttavana. On tärkeää muistaa, että jollei puuhuoltoa tehdä, ei myöskään metsänomistaja saa puupinoa, Rajamäki pohtii.

Rajamäki on osoittanut selkeästi olevansa valtion metsien yhtiöittämistä vastaan, sillä metsä on suomalainen kansallisvarallisuus. Yhtiöittäminen saattaisi metsät lyhytnäköisen rahastuksen kohteeksi ja vaarantaisi mahdollisesti muun muassa jokamiehen oikeudet. Hänen mukaansa kolmasosa Etelä-Suomen metsistä on kuitenkin hukassa, koska on olemassa passiivisia metsänomistajia. Myös siksi metsänhoidon kannustavuutta olisi parannettava.

- Jos valtion metsät yhtiöitetään, niin voisi olla järkevää myydä maita sellaisille yksityisille metsätalousyrittäjille, jotka haluavat asua maalla ja tehdä töitä metsän parissa. Tällainen ratkaisuhan toisi myös valtiolle verotuloja, Helminen puolestaan väläyttää.

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva