Rakkautta ja

juridiikkaa

Teksti: Ilpo Lommi Kuva: Ari Kesonen
Avioliittoon sisältyy toivottavasti paljon rakkautta mutta varmuudella myös aimo annos juridiikkaa. Avoliitossa juridiikkaa eli lainsäädäntöä on selvästi vähemmän mutta sekään ei nykyään ole ”lainsuojaton”. Lainsäädäntöä liittyy kumpaankin parisuhdemuotoon ennen sen syntymistä, sen aikana ja jälkikäteen erotessa tai puolison kuollessa.
Avioliittojen ja -erojen määrä nousi vuonna 2015

TILASTOKESKUKSEN MUKAAN avioliittojen määrä kasvoi hieman vuonna 2015 kahden edellisvuoden supistumisesta poiketen. Avioliittoja solmittiin runsaat 24 700. Avioliittoja kasvattivat noin 40-vuotiaat. Kuitenkin ensimmäisten avioliittojen määrä väheni, kun uudelleen naimisiin menneitä oli viime vuotta enemmän. Ensimmäisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista pysyi kuitenkin ennallaan kolmessa neljäsosassa. Ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli 31,2 ja miesten 33,4 vuotta. Kummassakin luvussa oli nousua puolisen vuotta.

Samanaikaisesti vuonna 2015 lisääntyivät myös avioerot. Avioeroon päättyi lähes 14 000 avioliittoa, mikä on yli puolet solmittuihin avioliittoihin verrattuna. Avioerot ovat pysyneet samalla tasolla jo yli 20 vuotta. Eronneisuus aleni hieman alle 30-vuotiailla, mutta nousi 45–64-vuotiailla.

Todennäköisyys ensimmäisen avioliiton päättymisestä eroon on pysynyt samana, 39 prosentissa, koko viime vuosikymmenen. Erottujen ensimmäisten avioliittojen keskiarvopituus on 10 vuotta. 1990-lukuun verrattuna on kuitenkin sellaisten eroamisten määrä vähentynyt merkittävästi, joissa kumpikin puoliso on ensimmäisessä avioliitossa.

Rekisteröityjen parisuhteiden määrä on pysynyt suhteellisen vakaana, hieman yli 300:ssä vuosittain. Vuonna 2015 rekisteröitiin 97 mies- ja 221 naisparia. Rekisteröityjen parien eroja on ollut vuosittain vähän yli sata.

Vuosien mittaan hiotulla lainsäädännöllä on hyvä tarkoitus estää kohtuuttomuuksia ja väärinkäytöksiä sekä suojella heikommassa asemassa olevaa. Lakiuudistuksilla on yhdenmukaistettu oikeudentulkintoja, mutta aina niitä tarvitaan etenkin erikoisissa riita-asioissa.

AVIOLIITTO SYNTYY juridisesti, kun osapuolet - eri tai samaa sukupuolta - rekisteröivät parisuhteensa ilmoittamalla siitä yhteisesti maistraatille. Sitä ennen he ovat menneet kihloihin, mikä merkitsee sopimista avioliittoon menosta.

Avioliittoon vihkiminen tapahtuu joko kirkollisena tai siviilivihkimisenä sukulaisten tai muiden todistajien läsnä ollessa. Ensin on pitänyt kuitenkin selvittää, ettei avioliitolle ole laillisia esteitä. Keskeisimpiä niistä ovat lähisukulaisuus, voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde ja alle 18 vuoden ikä, josta tosin voi hakea oikeusministeriöltä poikkeusta. Avioliiton esteet tutkii maistraatti tai seurakunta. Kihlakumppanien on myös vakuutettava kirjallisesti, ettei esteitä ole.

Lain mukaan molempien puolisoiden on yhdenvertaisuuden perusteella toimittava perheen hyväksi ja osoitettava keskinäistä luottamusta. Heillä on oikeus itse päättää osallistumisesta ansiotyöhön ja yhteiskunnalliseen tai muuhun toimintaan eli avioliitto perustuu tasa-arvoisuuteen.

AVIOLIITTO PURKAUTUU vain virallisesti erotessa tai kuoleman kautta. Näissä tapauksissa joudutaan määrittelemään omaisuuden kohtalo ja erotessa myös mahdollisten lasten huoltajuus. Avioliiton aikanakin puolisolle kuuluu hänen ennen avioliittoa tai sen aikana hankkima omaisuus. Sama koskee velkoja ja muita omaisuusvastuita, ellei kyse ole perheen elatukseen tai yhteisen omaisuuden kuten asunnon tai auton hankintaan otetusta velasta.

Avioerossa puolisoiden omaisuus menee kuitenkin avio-oikeuden mukaiseen ositukseen, ellei heillä ole avioehtoa, testamenttiin tai lahjakirjaan perustuvaa avio-oikeutta koskevaa määräystä. Eloon jäänyt tai eronnut puoliso saa osituksessa puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Omaisuuden jakoa avioliiton purkautuessa määrittävä avioehto voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana. Siihen vaaditaan kummankin puolison kirjallinen suostumus ja se on rekisteröitävä maistraatissa.

AVOLIITTO EI ole enää niin löyhä parisuhdesidos kuin joskus ennen. Se tarkoittaa juridisesti vahvistamatonta kahden ihmisen avioliitonomaista yhteiselämää. Sitä selkeytti juridisesti vuonna 2011 voimaan tullut laki avoliitosta. Peruslähtökohta on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa avoliitossa mutta myös sen jälkeen - toisin kuin avioliitossa. Tosin avopuoliso voi saada hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta.

Avoliittolaki määrittää avopuolisoiden yhteistalouden purkamisen omaisuuden erottelussa liiton päättyessä. Avopuolisot voivat sopimuksin poiketa säädöksistä, mutta eivät voi kumota toisen oikeutta vaatia omaisuuden erottelua tai oikeutta hakea siihen pesänjakajaa. Avopuolisoiksi määritellään parisuhteen osapuolet, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Merkittävä ero avioliittoon on, ettei avopuolisoilla ole juridista elatusvelvollisuutta. Avopuolison tulot voidaan kuitenkin ottaa huomioon joidenkin tarveharkintaisten sosiaaliturvaetuuksien kuten työmarkkina- ja toimeentulotuen myöntämisessä. Avopuolison tulot voivat vaikuttaa myös asumistukeen, koska se on ruokakuntakohtainen etuus. Toisaalta avoliitossa olevilla ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen tai perhe-eläkkeeseen.

PERINTÖOIKEUDESSAKIN on eroja avio- ja avoliittojen kesken, vaikka ne ovat kaventuneet lakiuudistuksissa. Oleellinen perintöverotustekijä on aviopuolison avio-oikeus. Sen perusteella vähemmän omistava leski saa kuolleen puolisonsa varoista tasinkoa, joka on verosta vapaata. Avoliitossa ei tällaista oikeutta ole. Opintotuen suhteen avio- ja avioliitot ovat tasaveroisia, sillä kummatkaan eivät vaikuta siihen.

Avioliitossa puolisot voivat säilyttää oman sukunimensä tai ottaa yhteisen. Perheen kaikilla lapsilla on oltava yhteinen sukunimi.

ASIANAJAJAN HYVIÄ VINKKEJÄ

Lähes 20 vuotta asianajajana runsaasti etenkin siviilioikeuden asioissa ollut kuopiolaisjuristi Henri Hyvärinen antaa hyviä käytännön vinkkejä avio- ja avoliittokysymyksiin. Hänen mielestään ennakointi, harkinta, suunnittelu ja asiantuntijan puoleen kääntyminen ajoissa kannattaa aina, vaikkei se rakastumisen positiivisissa tunnekuohuissa ensimmäisenä mieleen juolahtaisi eikä omaisuuttakaan olisi merkittävästi. Sitä voi kuitenkin kertyä avioliiton aikana vaikkapa perinnöistä.

- Asianajajaurallani on tullut eteen mitä erikoisempia tapauksia. Riidat eivät kuitenkaan ole kovin merkittävästi lisääntyneet, vaikka erojen määrä on kasvanut. Ehkä ihmiset ovat nykyisin tietoisempia avio- ja avoliiton juridiikasta. Myös halu sopia asioista on yleistynyt. Suurimmat kiistat liittyvät lapsiin sekä omaisuuteen. Sopiminen tulee etenkin tuomioistuimeen menevää riitelyä edullisemmaksi ja ihmissuhteita vähemmän repivämmäksi.  

- Suositan avioehdon tekemistä jo ennen avioliittoa asiantuntevan juristin kanssa. Se ei ole kallista, sillä kyse on muutamista sadoista euroista. Puolisoiden yhdessä vapaasti määrittelemää avioehtoa voidaan täydentää testamentilla omaisuuden kertyessä ja halutessa turvata kuolemantapauksessa leskipuolison asemaa. Jos avioparilla ei ole lapsia, kuolleen puolison perii ensi kädessä eloon jäänyt puoliso. Muutoin kuolleen puolison perivät tämän lapset ja lesken osuus määritellään osituksessa.

- Puolison velat eivät siirry toiselle puolisolle, mutta joissakin tapauksissa velkavastuut voivat vaikuttaa osituksessa velattomalle epäedullisesti. Tähänkin voi avioehdolla vaikuttaa. Avoliitossa ei ole avioehdon kaltaista lakipykälää, mutta testamentilla tai muulla yhteisellä avoliittosopimuksella voidaan määrittää omaisuuden kohtaloa. Avopuolisoiden omistaessa yhdessä asunnon on usein suositeltavaa turvata avolesken asema testamentilla, Hyvärinen muistuttaa.

Uusperheiden ja kansainvälisten parisuhteiden lisääntyminen tuo hänen mukaansa lisähaasteita avio- ja avoliittoihin etenkin niiden purkautuessa. 

- Lainsäädäntö voi erota paljonkin valtioiden kesken mm. omaisuuden osituksissa ja puolisoiden oikeuksissa. Siksi on merkittävää, mitä lainsäädäntöä sovelletaan.

- Lähtökohtaisesti toimitaan Suomen lain mukaan, jos toinen tai molemmat puolisot ovat kirjoilla Suomessa - olivatpa heidän kansallisuutensa tai uskontonsa mitkä tahansa. Suomalaiseenkin pariin voi soveltua muun maan avioliitolainsäädäntö, jos se on asunut vähintään viisi vuotta ao. maassa. Kun ”pelisäännöt” ovat selkeät ja luottamus toimii, avio- ja avoliitoilla on ainakin asiakysymysten osalta edellytykset onnistua. Lisäksi omaisuus- ja vastuukysymykset kannattaa selvittää avoimesti ennen liittoja, korostaa Hyvärinen.

 

juhlat
häät
avioliitto
avoliitto
juridiikka

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva