Lääkevaihto on

kuluttajan etu

Teksti: Jere Lehtonen Kuva: Benjamin Earwicker
Rinnakkaislääkkeet ovat alkuperäislääkkeeseen täysin verrattavia, tyypillisesti halvempia lääkevalmisteita. Apteekki tarjoaa reseptiä vastaavan halvimman valmisteen automaattisesti, ellei asiakas tai lääkäri tätä kiellä.

Vuodesta 2003 alkaen ovat Suomessa apteekit olleet velvoitettuja vaihtamaan lääkärin määräämän lääkkeen halvimpaan saatavilla olevaan rinnakkaisvalmisteeseen. 

Vaihtokelpoiseksi lääke katsotaan, kun sen vaikuttava ainesosa, teho, turvallisuus ja laatu sekä imeytymisominaisuudet ovat alkuperäisvalmisteen tasolla. Miten rinnakkaisvalmiste sitten eroaa alkuperäisvalmisteesta?

- Ei se välttämättä mitenkään eroakaan, professori Riitta Ahonen Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

- Burana on esimerkki rinnakkaislääkkeestä, jota usein erehdytään pitämään alkuperäisvalmisteena.

Lääkevaihdon ajatuksena on säästää lääkekuluissa. Tässä ollaankin onnistuttu hyvin; lääkevaihdon arvellaan tähän mennessä tuottaneen noin miljardin euron säästöt. Säädöksen tultua voimaan hintakilpailu pudotti joidenkin lääkkeiden hintaa jopa 70 prosenttia.

- Lääkkeiden hinnat ovat säädöksen alkuajoista tulleet ylöspäin, mutta keskimäärin vähemmän kuin ruoan hinta samana aikana, Ahonen kertoo.

LÄÄKEALAN TURVALLISUUS- ja kehittämiskeskus fimea valvoo ja päivittää vaihtokelpoisten lääkkeiden listaa. Noin 50% Suomessa myynnissä olevista lääkevalmisteista on vaihtokelpoisia. 

Lääkkeen käyttäjä voi itse kieltäytyä vaihtamasta lääkettä halvempaan. Syynä tyypillisesti on tällöin lääkkeen tuttuus, mikä vähentää sekaannuksen riskiä varsinkin niillä, joilla on useampia lääkkeitä samaan aikaan käytössä. 

Vaihtokelpoisille lääkkeille on kuitenkin määrätty viitehinta, jonka ylittävälle osuudelle ei saa lääkekorvausta ilman lääkärin vahvistamaa lääketieteellistä syytä olla käyttämättä rinnakkaisvalmistetta.

Lääketeollisuus rinnakkaisvalmistajia lukuun ottamatta vastusti lääkevaihdon voimaantuloa. Perusteluina se esitti mm. lääkekehittelyn ja lääkkeiden saatavuuden vaarantuvan lääkevaihdon myötä. Näin ei kuitenkaan käynyt.

- Lääkekehittely on hidastunut, mutta lääkevaihto ei tähän ole syynä. Taustalla on enemmänkin lääketutkimuksen kalleus sekä teollisuudessa tapahtuneet fuusioitumiset, Ahonen sanoo.

- Tutkimuksemme mukaan lääkkeiden saatavuuteenkaan lääkevaihto ei vaikuttanut. Kaikkiaan lääkevaihto oli onnistunut projekti, joka toi säästöjä.

RINNAKKAISVALMISTAJALTA ISO osa lääkkeen kehittely- ja testauskuluja jää pois, mikä mahdollistaa lääkkeen halpuuden. Alkuperäisvalmistaja kerää voittonsa itsehoitovalmisteista sekä uusista lääkkeistä, joiden patentti on voimassa.

Lääkkeen vaikuttavalle ainesosalle patentti on voimassa 20 vuotta hakemispäivästä. Tätä suoja-aikaa kuluu lääkkeen kehittelyyn ja testaukseen sekä lupaprosessiin. Rinnakkaisvalmistajat tekevät samaan aikaan omaa kehittelyään ja ovat valmiita tulemaan omalla valmisteellaan markkinoille heti suoja-ajan päätyttyä. Suoja-aikaa voi hakea lisääkin; esimerkiksi lapsille kehitettyjä valmisteita on verrattain vähän ja sellaisen kehittelyyn voi lisäsuoja-aikaa saada.

Itsehoitovalmisteeksi eli käsikauppaan lääke pääsee, jos se on havaittu riittävän turvalliseksi. 80-luvulta lähtien fimea on hyväksynyt
kuutisenkymmentä entistä reseptilääkettä käsikaupan piiriin. Toisin päin, eli itsehoitolääkkeestä reseptinvaraiseksi, on päätynyt vain muutama valmiste. 

Lääkäri voi toki määrätä itsehoitolääkkeenkin reseptillä saatavaksi. Tällöin itsehoitolääke kuuluu sairasvakuutuksella korvattavien lääkkeiden piiriin, eli lääkkeen käyttäjän kannalta käytännössä halpenee.

- Kun samasta lääkkeestä löytyy jopa 118 eri valmistetta, kaupalla on toki töitä niiden selvittelyssä. Saatavuuden kannalta ongelmia kuitenkin syntyy lähinnä, jos valmistusketjun jossakin pisteessä laatu pettää. Markkinoille lasketaan vain turvalliset tuotteet.

Saatat tykätä myös näistä jutuista