Kuoleman

käsittely 

Teksti Digimag/Heta Jyrälä Kuva Digimag/Mirka Happonen
Jokainen suree, tuntee ja kaipaa omalla tavallaan.
Lapsen kanssa puhuminen

Ulkopuolinen ei voi tietää surun määrää, ja surusta toipuminen voi kestää useamman vuoden. Alle kouluikäisille lapsille kuolema on abstrakti asia, jota he eivät käsitä.

  • Puhu lapselle kuolemasta rehellisesti ja avoimesti siihen tahtiin, kun lapsi haluaa asioita käsitellä.
  • Kuolema on luonnollinen asia, vaikka se surettaa, elämä jatkuu.
  • Ota sureva lapsi lähelle ja syliin, ole läsnä, luo turvallisuutta.
  • Älä toru, vaan anna itkeä ja selitä mistä kiukku johtuu.
  • Puhu kuolemasta kuolemana: ”pois nukkuminen” -kiertoilmaisuna voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumista.
  • Pienet lapset voivat kuvitella, että he aiheuttivat kuoleman. Vaikka lapsi ei sanoisi sitä ääneen, kannattaa hänelle sanoa, ettei kuolema ollut lapsen syy eikä hän olisi sitä voinut estää.
  • Älä ohita kysymyksiä kuolemasta, vaan vastaa niihin heti.
  • Ota lapset ja teinit mukaan hautajaisiin, sillä ne ovat osa surutyötä.

Lähteet: mielipalvelut.fi 

Jokainen tietää, mitä suru on. Silti läheisen menettämisen tuottama kokonaisvaltainen tuska voi yllättää. Se pysäyttää ja vie surijan kaiken huomion. Pahimmillaan suru saa tuntemaan, että elämä on merkityksetöntä. Surun ilmaiseminen ja tuen saaminen auttavat niin henkisessä kuin fyysisessäkin toipumisessa. 

Surussa on neljä vaihetta: sokki-, reaktio-, käsittely- ja sopeutumisvaiheet. Sokkivaiheessa ihminen miettii, miten tapahtunut voi olla mahdollista. Hän voi käyttäytyä täysin yllättävillä tavoilla, laittaa elämän uusiksi, olla täysin normaali tai täysin järkyttynyt. Epäuskolla pyritään suojautumaan järkyttävältä uutiselta. Tällöin on tärkeää, että sekä lapset että aikuisetkin ovat turvallisten ihmisten ympärillä. Muuta ei tarvitse tehdä.

Kun menetys aletaan ymmärtää, siirrytään reaktiovaiheeseen. Siinä surua otetaan omiin käsiin pitämällä itsensä liikkeellä, kiireisenä ja keskittymällä asioiden hoitamiseen. Esimerkiksi hautajaisten järjestäminen sijoittuu tähän vaiheeseen.

KÄSITTELYVAIHEESSA TUNTEET voivat mennä vuoristorataa aina vihasta pelkoon ja iloon. Myös lapsen pitää saada kiukkuilla, mutta hänelle kannattaa selittää, että kiukku johtuu surusta. Käsittelyvaiheessa surua aletaan työstää. Surusta kannattaa puhua. Kieltämällä tai käsittelemättä jättämisellä surusta voi pahimmillaan seurata masennusta.

Surun viimeiseen vaiheeseen, sopeutumiseen, voi mennä vuosia. Silti esimerkiksi juhlapyhät voivat nostaa pintaan voimakkaita surun tuntemuksia. Sopeutumisvaiheessa ihminen ymmärtää mitä on menettänyt ja miten se vaikuttaa elämään, mutta löytää tasapainon ja voi jatkaa elämäänsä.

Läheisen menettäminen voi tuntua pohjattomalta ja viedä merkityksen koko elämältä. Surun hetkellä voi paljastua, ettei surijalla ole tarpeeksi voimavaroja, tukiverkkoja tai keinoja sopeutua. Jokainen suree omalla tavallaan. Suremalla menetys muuttuu menneisyydeksi, muistoksi osana elämää.

kuolema
suru
menetys
kriisi
puhuminen
läheinen
menehtyy

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva