Koira on
monipuolinen
harrastuskaveri 

TEKSTI ja kuvat Digimag/ilpo lommi
Kolmevuotiaan irlanninsetteri Kentzun päivittäiset liikuntamahdollisuudet paranivat olennaisesti, kun omistaja Ulla Santti muutti Kuopion Saaristokaupungista Siilinjärven Toivalaan omakotitaloon.

Nyt Kentzu saa juoksennella avaralla pihalla. Aidan yli lähimetsään ei ole loikkaamista, vaikka kiusauksia sinne olisi lintujen ja jänistenkin perään.

– Muutto oli meille hieno ratkaisu, koska Kentzu tarvitsee metsästysharrastuksen ja kanakoirakilpailujen vuoksi runsaasti ulkona oloa, liikuntaa sekä monenlaista harjoittelua. Useimmiten kävelemme ja juoksemme metsissä. Koirapuistoihin emme ole toistaiseksi menneet.

– Riittävä liikuntaharjoitus on Kentzulle vaativaa, koska en pysty antamaan juosten sille tarpeeksi vastusta. Polkupyörällä ulkoiluttaminen toimii paremmin, mutta siinä on turvallisuusriski kevyen liikenteen väylillä, saati katujen varsilla ajellessa. Koira on pidettävä kytkettynä, olipa se miten tottelevainen ja koulutettu tahansa. Metsäautotiet ovatkin parhaita treenauspaikkoja, sanoo kovakuntoinen A-luokan sulkapalloilija Ulla Santti.

KENTZU ON hänelle kolmas koira. Kaksi aiempaa, cavalier kingcharlesinspanieli ja cairnterrieri, olivat enemmän seurakoiria, vaikka jälkimmäisellä oli ärhäkkä luonne metsästykseenkin. Santti koulutti ilokseen lemmikeille monenlaisia temppuja. 

– Terrieri oppi niitä aika hyvin. Irlanninsetterini on paljon määrätietoisemmassa koulutuksessa, vaikka alun perin otin sen kotikoiraksi. Olen halunnut siitä kuitenkin hyvän metsästyskaverin kanalintujahteihin ,ja kanakoirakisatkin ovat alkaneet hieman kiinnostaa.

– Kentzun kouluttaminen kanakoirakisoihin on haasteellista, kun niissä koiran on toimittava erittäin kurinalaisesti ja esimerkiksi saaliin noudossa eri tavalla kuin metsästyksessä. Kentzulla on hyvät taustat. Sen ”isoäiti” Sara ja ”äiti” Namu ovat yltäneet Suomen huipulle isäni Matti Santin kouluttamina. Kentzu lienee kuitenkin enemmän 
metsästys- kuin kilpailukoira, kertoo Santti.

MUUTAMAN HAVAINTOESIMERKIN perusteella koulutus näyttää menneen hyvin perille, sillä Kentzu tottelee hyvin niin käsimerkkejä kuin suullisiakin käskyjä. Tottelemisen ja onnistuneen suorituksen palkkiona on makupala. Kerran oli Santin kuitenkin sanottava kova sana useaan kertaan ja kahlattava keväthangessa metsäreunaan hakemaan hetken vapaudesta innostunut Kentzu takaisin niskavilloista.

– Eläin ei ole robotti eikä sen pidä sellainen ollakaan. Omaa tahtoa ja luonnetta saa olla, mutta tottelemisesta ei pidä tinkiä. Löysäily ja epäjohdonmukaisuus yhden kerran voi kostautua pitkäksi aikaa. Tarvitaan kenties monikymmenkertaisia toistoja, että totteleminen palautuu.

– Kouluttaminen on jokapäiväistä rutiinia. Kentzu on tottunut jo pennusta, että koulutus on jokapäiväistä ”työtä” ruoan eteen. Kouluttaminen alkoi alle kolmikuukautisena. Opittuja asioita on jatkuvasti kerrattava uusien ohessa. Myös poisoppimista on tehtävä. Koira ei ole koskaan valmis. 11-vuotiasta ”isoäiti” Saraakin koulutetaan vielä uusille tavoille, vaikka ”eläkeikä” jahdeista ja kanakoirakisoista on jo lähellä, selvittää Santti.

Hän käyttää koulutuskeinona palkitsemista, ei rankaisua. 
– Palkitseminen toimii hyvin, kun Kentzu on hanakka pikkuherkkujen perään. Sen syömistä pitää säädellä melkein kuin urheilijan ravitsemusta. Siltä osin ollaan melkein samanlaisissa opeissa, vaikka kilpailulajimme ovat erilaiset. 

 

Koirat
harrastukset
liikunta

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva