Ikäihmiset ovat arvokas ja arvostettava voimavara

Ikäihmiset ovat

arvokas ja
arvostettava

voimavara

Teksti ja kuvat Digimag/Ilpo Lommi
Meille pitäisi olla kunniatehtävä hoitaa vanhusten asiat kuntoon eli taata heille laadukas, turvallinen ja ikääntymistä arvostava elämä. Hehän ovat hyvinvointiyhteiskuntamme rakentaneet. Kun ihminen ikääntyy ja poistuu työelämästä, ei se tee hänestä vähäarvoisempaa, korostaa Siilinjärven Kunnonpaikan vanhustyön erityistyöntekijä Arja Mielikäinen.

Ikäihmisiä ei saa Mielikäisen mukaan kohdella minimoitavana menoeränä vaan yhteiskunnan henkisinä voimavaroina ja täysivaltaisina jäseninä.

– Toivottavasti päättäjät muistavat tämän tulevissa suurissa uudistuksissa. Ikäihmiset eivät useinkaan pidä ääntä itsestään eikä heillä ole aina puolestapuhujia vallan kammareissa ja huolenpitäjiä lähipiirissä. Ensi vuosikymmenellä yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee jo yli viidennekseen, muistuttaa Arja Mielikäinen.

Vanhusten yksinäisyys on Mielikäisen mielestä todellinen huolenaihe, vaikka kännykät ja tietokoneet ovat osalla apuna yhteydenpidossa sukulaisiin ja palvelujen tarjoajiin.

– Onneksi ikäihmiset ovat keskimäärin aiempaa aktiivisempia ja elintapojen kohenemisen ansiosta hyväkuntoisempia. Moni osaa hakeutua tapahtumiin ja ryhmiin eikä 70‒80 ikävuotta ole vielä merkittävä toimintarajoite.

– On kuitenkin suuri joukko heikompikuntoisia, syrjäytyneitä ja yksinäisiä ikäihmisiä. Heistä on yhteiskunnan ja vapaaehtoisjärjestöjen pidettävä huolta, jollei lähiomaisia ole. Enemmän saisi olla kanssakäymistä yli sukupolvirajojen. Siinä on haastetta nuorille ja keski-ikäisille.

– Peräänkuulutan myös vanhusten kunnon kokonaisvaltaista ennaltaehkäisevää kohentamista ja ylläpitoa. Se maksaisi panostukset takaisin vanhusten voinnin parantuessa ja hoitopalvelutarpeiden vähentyessä. Näin on käynyt muissa Pohjoismaissa, sanoo Mielikäinen.

Esille alkusyksystä noussut vanhusasiavaltuutetun virka on hänestä hyvä ajatus.

– Ehkä niin saisimme paremmin kiinnitettyä huomiota vanhustenhoidon epäkohtiin. Suomessa on siihen Pohjoismaiden pienimmät henkilövoimavarat. Valtuutettu olisi lisäksi vanhusten puolestapuhuja päätöksentekijöiden suuntaan.

MIELIKÄINEN PITÄÄ ikäihmisten kanssa työskentelyä erittäin antoisana, mielenkiintoisena ja tärkeänä. Se on enemmän kuin päivittäistä leipätyötä. Hän perustelee yli 20-vuotisella vanhustyöurallaan kirkastunutta näkemystä sillä, että toiminta vanhusten, seniorien, veteraanien ja ikäihmisten kanssa antaa paljon elämänkokemusta ja -viisautta.

– On voimaannuttavaa, että joka päivä oppii uutta ja voi olla avuksi paljon elämää nähneille ihmisille. Siinä on jätettävä kiire ja muut asiat pois ajatuksista ja elettävä hetkessä täysillä ikäihmisen kertomuksiin syventyen. Jokainen on erilainen, ja he ovat enemmän kuin asiakkaita. Useat Kunnonpaikassa monesti käyneet ovat tulleet tutuiksi ja minä heille, kertoo Mielikäinen.

Mielikäinen iloitsee saadessaan tehdä mieluisinta työtä, mitä ajatella voi.

– Tämä on monipuolinen kutsumustyö. Meillä alkoi uusi viiden vuoden jakso vanhusten kuntoutuspalveluissa ja haluan olla siinä vielä mukana. Hoito- ja hoiva-ala oli jo nuorena tyttönä ammattihaaveeni. Ehkä se jäi mieleeni kotoa, kun hoidimme äidin vammaista veljeä. En kuitenkaan lähtenyt heti toivealalle vaan olin tarjoilijana 20 vuotta, kahdeksan viimeistä Kunnonpaikassa. Sitten pyysin päästä hoitoavustajaksi vaikeavammaisten kuntoutusosastolle.

– Huomasin olevani omalla alallani, jossa voin hyödyntää vahvuuksiani. Jatkossa pääsin kuntoutusavustajaksi ja sittemmin -ohjaajaksi. Vanhukset ja veteraanit tulivat kohderyhmäkseni. Reilut kymmenen vuotta olen ollut heidän erityistyöntekijänään.

– Veteraanien, lottien sekä heidän puolisoidensa määrä vähenee, mutta vielä heitä käy kuntoutuksessa. Vaikeavammaisten ja invalidien määrä on myös pienentynyt. Toisaalta nuorempia, jopa työelämään vielä kuntoutettavia, on enemmän.

– Ikä on todellakin vain numero paperissa, koska ihmisten fyysinen ja henkinen kunto ei ole aina siihen verrannollinen. Kerran odottelin haastatteluun 98-vuotiasta veteraania. Kun sisään marssi reippaasti suoraryhtinen ja komea mies, oli pakkoa kysyä, oletteko kyseinen henkilö. Hän kertoi virkeytensä perustaksi ahkeran liikunnan, muistelee Mielikäinen.
Hän korostaa, että liikunta on tärkeimpiä elinvoiman lähteitä muita terveellisiä elämäntapoja, kuten hyvää ravintoa ja sosiaalisia suhteita unohtamatta.

Niilo Tarvajärven 60-luvun motto ”Ylös, ulos ja lenkille” pätee yhä. Mukaan kannattaa ottaa vielä hyvä kaveri ja kävelysauvat.
Mielikäisen työnkuvaan kuuluu terveys- ja hyvinvointitietouden jakaminen ikäihmisille, kuntoutumisajankohtien sopiminen sekä viriketoiminta kädentaito- ja aivojumppatehtävineen. Hän ei usko eikä toivo, että vanhustyötä ja yksinäisyyden torjuntaa korvaavat tulevaisuudessa robotit ja tietokoneet.

– Niistä on hyötyä korkeintaan tukitehtävissä. Ikäihmiset haluavat henkilökohtaista ja inhimillistä kanssakäymistä, vaikka tulevaisuuden vanhukset ovat tottuneempia tietotekniikkaan. Niin hyviä kuin seniori- ja palvelutalot ovat peruspalvelujen turvaamisessa, ei vanhuksia pidä jättää niihinkään oman onnensa nojaan. Sama koskee vielä enemmän kotona asuvia ikäihmisiä. Palveluja pitää viedä heidän luokseen.

MIELIKÄINEN HARRASTAA vapaa-ajallakin liikunnan, mökkeilyn ja matkailun lisäksi vapaaehtoistyötä Kallaveden seurakunnassa diakoniatyötä tekevässä ”Leväsen kammarissa”. Hän toivoo lisää vapaaehtoisia ikäihmisiä auttavaan järjestötyöhön sekä hoitoalan opiskelijoille rohkeutta valita vanhustyö erikoistumisalaksi. 

palveluasuminen
seniorit
toiminta
vanhustyö

Muita saman alan yrityksiä

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva