Alkuhuumasta

avioliittoon

Teksti: NMT Media/Heta Jyrälä Kuva: Istock
Pimeän talven jälkeen kevät saa lemmen leiskumaan. Ihastuminen saa askeleen kevyemmäksi ja olon energisemmäksi.

Rakastuminen saa kirjaimellisesti hormonit hyrräämään, sillä lisämunuainen alkaa tuottaa merkittävästi lisää stressihormonina tunnettua kortisolia. Rakastuminen onkin stressin kaltainen olotila, joka saa ihmisen valppaaksi sekä unohtamaan uupumuksen. Rakkaushormonit vaikuttavat aivoissa huumeen lailla ja saavat aikaiseksi hyvänolon tunteen.

Lemmen leiskuessa myös testosteronin tuotanto muuttuu. Miehillä tuotanto laskee ja naisilla puolestaan nousee. Näiden muutoksien taustalla on evolutiivinen syy tasoittaa sukupuolten välisiä eroja ja saada ihmiset sitoutumaan parisuhteeseen. Rakastuminen on elintärkeä biologinen ilmiö, sillä sen tarkoituksena on saada ihmiset pariutumaan ja tekemään jälkeläisiä.

Kemiallisten reaktioiden lisäksi rakastuminen on myös kulttuurillinen ilmiö. Tutkimusten mukaan järjestettyjen avioliittojen rakkaushuippu on viiden yhdessäolovuoden kieppeillä. Rakkausavioliitoissa puolestaan rakastumisen huippukohta on koettu jo ennen naimisiinmenoa. Järjestyt avioliitot päättyvät harvemmin eroon.

RAKKAUSLIITOISSA suhteen kestämiseen vaikuttavat osapuolten uskomukset. Romanttisesta kohtalosta haaveilevat odottavat Sitä Oikeaa, joten heille tyytyväisyys suhteen alkuvaiheessa merkitsee paljon. Vastapainona toimii olettamus, jossa uskotaan suhteen onnistumisen vaativan työtä ja kehittämistä. 

Käytännössä rakastuminen tuottaa iloa, riemua ja toisiinsa sitoutuneita ihmisiä. Elimistö ei kuitenkaan kestä tällaista stressireaktiota loputtomiin, joten kemiallisesti rakastuminen kestää noin puolitoista vuotta. Alkuhuuman jälkeen parisuhde tarvitsee enemmän työtä ja sitoutumista, sillä rakastuminen on yhtälailla psykologista.

Rakastuminen on aivokemiaa, rakastaminen on tahtotila.

juhlat
häät
rakkaus

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva