Työuupumus
tulee hiljaa
hiipien

Teksti ja kuvat Digimag/Maiju Korhonen
Yrittäjä Jenni Rutosen, 34, hymy ja nauru ovat herkässä. Tätä edelsi parin vuoden raskas elämänjakso, jonka aikana hän oppi, että mikään ei ole niin tärkeää kuin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.

Puolitoista vuotta sitten koruyrittäjä Jenni Rutosen vatsa alkoi oireilla. Siihen koski. Joululoman jälkeen Rutonen meni päivystykseen, mistä seurasi lähete lisätutkimuksiin. Samalla hän huomasi olevansa hyvin väsynyt. Työ ei tuntunut enää samalta kuin ennen ja kaikki ilo oli kadonnut. Rutonen ei muistanut edes sitä, milloin olisi viimeksi nauranut.    

– Olin kyllä puhunut kiireestä ja stressistä jo monta vuotta, mutta koska ylikuormitustila tulee pitkällä aikavälillä hitaasti, sitä ei huomaa, hän kuvailee.

Rutosen elämässä oli noihin aikoihin paljon muitakin kuormittavia tekijöitä, jotka yhdessä työkiireiden kanssa saivat korttitalon lopulta sortumaan. Kehon pettäessä Rutoselle tuli pelko yrityksen tulevaisuudesta. Jos hän kaatuu, kaatuu samalla koko yritys. 

Uupumus oli itse asiassa jo alkanut näkyä yritystoiminnassa. Toimitusajat olivat pidentyneet ja työteho oli laskenut. Hajamielisyyden mukana tulivat tuplabuukkaukset ja unohdukset, mitkä toivat tullessaan kiireen ja stressin. 

KUNTOUTUKSESSA RUTONEN sai ohjeekseen kiinnittää enemmän huomiota työn sijaan itseensä. Neuvottiin pitämään säännöllinen ruokatauko ja huolehtimaan ruoan laadusta. 

– Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Aina tulee eteen vielä yksi juttu, jonka voisin tehdä ennen taukoa. 

Rutonen oppi, että nykyisellä työtahdilla ohjetta ei edes voisi noudattaa. Tekemisen määrää oli pakko rajoittaa.

– Itselleen on oltava armollinen. Kukaan ei ole yli-ihminen, vaan meidän on myös levättävä. On oltava iloinen kaikista pienistäkin onnistumisista. 

Koettu uupumus on nykyään yksi syy sille, miksi Rutonen kuuntelee itseään aiempaa enemmän. Kun väsymys on kerran tullut, se tulee helposti uudelleen. 

Vinkkejä parempaan jaksamiseen
  • Syö, nuku ja liiku sopivasti.
  • Pidä säännöllinen ja oikean mittainen ruokatauko.
  • Kiinnitä huomiota ravinnon laatuun.
  • Ole itsellesi armollinen, älä yritä liikaa.
  • Muista kehua itseäsi pienistäkin onnistumisista.
  • Etsi itsellesi vertaistukea ja verkostoidu.
  • Tee vain se, mikä on pakko tehdä.
  • Vähennä työmäärääsi, jotta ehdit pitää huolta myös itsestäsi.
  • Määritä työllesi selkeä tavoite.
  • Rajaa työaika.
  • Priorisoi, äläkä yritä olla kaikessa mukana.
  • Muista, että työ ei ole koko elämä.

YKSINYRITTÄJYYS ON Suomen yleisin yrittämisen muoto. Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan 12 prosenttia yksinyrittäjistä kokee olevansa jatkuvasti ylirasittunut tai lähellä loppuun palamista, ja puolet kyselyyn vastanneista kertoi kokevansa ajoittaista ylirasitusta. Silti vain 9 prosenttia kertoi hakeneensa tukea jaksamiseen. Suomalaisilla on halu pärjätä yksin. Toisaalta ajatellaan, ettei avun hakemiselle ole aikaa ja usein sen saantikin kestää kauan.   

– Prosessi on todella hidas, ja vakavasti masentuneille se voi olla liian pitkä, Rutonen sanoo. 

Rutonen kertoo itse ottaneensa yhteyttä kuuteen eri tahoon, joista vain yksi vastasi avunpyyntöön. 

– Nopein tie apuun olisi ollut mennä suoraan kriisikeskukselle, mutta en hoksannut sitä silloin, muistelee Rutonen. 

MAAILMA EI ole koskaan valmis, eikä yrittäjän työ lopu koskaan. Aina tulee uusia projekteja tai kehitystöitä. On pakko itse rajoittaa tekemisen määrää. 

– Se on yllättävän vaikeaa jos yrittäminen on intohimo, Rutonen sanoo. 

Rutonen raivasi rankalla kädellä tilaa kalenteriinsa ja on tyytyväinen. Yhtä tärkeitä työn määrän rajoittamisen lisäksi ovat ruoka ja ruoan laatu, sekä unen ja levon määrä. 

– Levon, ravitsemuksen ja liikunnan tasapaino on melkein kuin pyhä kolminaisuus. Kun ne ovat kunnossa, on aika lisätä vähän liikuntaa arkeen, vinkkaa Rutonen. 

Kysymys siitä, kokeeko Rutonen oppineensa kokemuksestaan mitään, saa vastaukseksi iloisen ja vapautuneen naurun, joka tarttuu.

– Toivottavasti! Vaikka uupumuksesta on saatavilla paljon tietoa, valitettavan moni ei usko ennen kuin kokee sen itse. Ihminen kun on luonteeltaan sellainen otus, joka oppii asioita parhaiten kantapään kautta, Rutonen summaa.

TYÖELÄMÄÄ LEIMAA vahva sirpaloituneisuus.  Vielä 1990-luvulla työn rajaaminen ja keskeytysten hallinta oli helpompaa eikä uupumuksestakaan puhuttu samalla tavalla yleisenä ilmiönä kuin tämän päivän Suomessa.

– Nykyään aikaa pitää jakaa moneen eri asiaan muun muassa siksi, että markkinointia hoidetaan reaaliaikaisesti myös Internetissä ja somessa, sanoo Turun yliopiston johtamisen ja organisoinnin erikoistutkija Maarit Laiho

Vaikka yksinyrittäjyys on vapaudessaan usein yrittäjän itsensä toivoma yrittämisen muoto, se on myös olemassa olevista yritysmuodoista salakavalin. Se on haaste jaksamiselle, koska yksinyrittäjä on vastuussa yrityksensä tuloksesta yksin. Lisäksi häneltä puuttuu usein se, jonka kanssa puhua mieltä askarruttavista asioista.

– Itsensä johtaminen ja asioiden priorisointi ovat nykyään aiempaa suuremmassa arvossa. Yrittäjä tarvitsee jaksaakseen myös vertaistukea toisilta samassa tilanteessa olevilta yksinyrittäjiltä. Oman pään sisällä asiat kasvavat helposti isoiksi ja ylitsepääsemättömiksi ongelmiksi, joista ei ole ulospääsyä, Laiho kertoo.

jenni rutonen
JRD
työuupumus
burnout
jaksaminen
työelämä
yksinyrittäjyys
koru

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva