Riekkinen:

Joulu on rakkauden juhla

Teksti: Tarja Anunti Kuva: Juha Antikainen
Pikkupoikana kuopiolaistunut piispa nauttii savolaisen kaupungin lupsakasta tunnelmasta ja erityisestä luonnosta eläkkeellä mökkimaisemissaan.

Wille Riekkinen oli neljävuotias, kun hänen perheensä muutti Varpaisjärveltä kuorma-auton kyydissä Kuopion maalaiskuntaan, Kurkimäen Palomäen kylälle metsään. Lapsuusaika oli onnellista, mutta taloudellisesti vaatimatonta.

- Kuljin kouluun Kuopion Lyseoon joka aamu Lapinmäen pysäkiltä junalla ja illalla takaisin. Päivät olivat pitkiä eikä eväsleipien välissä aina ollut täytteitä.

Riekkinen opetti koulun ohessa luokkatovereitaan matematiikassa, ruotsinkielessä ja muissa haastavissa oppiaineissa tienatakseen taskurahoja junamatkoja varten.

- Tieni avautui aivan uudella tavalla, kun lukion opettaja suositteli minua Arnkilin kansainväliseen perheeseen, johon kuului syöpäsairas Rolf, hänen brittivaimonsa Joan ja kolme minua nuorempaa poikaa. Kävin heillä ikäänkuin isoveljenä opettamassa poikia. Lopulta he pyysivät minua asumaan heille.

Perheen kotona kävi paljon kansainvälisiä vieraita ja elämä oli hyvin toisenlaista kuin kotona maalla.

- Meillä vieraili muiden muassa eräskin rugby-maajoukkue ja Finnish British Societyn viehättävät naismaisterit tulivat aina tiistaisin kello viiden teelle, Riekkinen muistelee myhäillen.

Vuorovaikutus perheen ja uusien tuttavien kesken vaikutti vääjäämättömästi Riekkisen tulevaisuuden suunnitelmiin. Rolfin sairaus herätti uutta henkistä pohdiskelua. Kun Riekkisen lapsuuden ensimmäinen ammattihaave oli ollut merirosvo, ja sittemmin opettaja tai metsänhoitaja, alkoi nuorta miestä kiinnostamaan papin ammatti.

- Arnkilin perheessä keskusteltiin sellaisista asioista, mitkä nuorta miestä kiinnostivat: kirjoista, metsästyksestä, purjehduksesta, luonnosta ja tytöistä. Rolf pisti meidät pojat lukemaan ja ajattelemaan myös perimmäisiä kysymyksiä.

TÄRPIT: KUOPIO
Kuopion luonto
”Mukaanlukien Puijo, Jynkänvuori, Pohjois-Vehmasmäen maisemat ja oma mökkimiljööni Kallavedellä"
Kuopion tori
”Kaupungintalon parvekkeelta olen joskus päässyt katselemaan vilkasta torielämää"
Tuomiokirkko
”Kirkossa on upea torni, josta voi katsella vesien ympäröimää savolaista kaupunkia"

Riekkinen lähti opiskelemaan teologiaa Helsinkiin. Jatko-opinnot ja työt kuljettivat miestä vuosien varrella maailmallekin. Rakas kotiseutu on kuitenkin säilynyt Savossa, jossa Riekkinen vaikutti pappina ja sittemmin Kuopion hiippakunnan piispana vuodesta 1996 vuoteen 2012.

SAMAAN AIKAAN hän vaikutti aktiivisesti tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Merkittävimpinä nousee esiin Raamatun tulkinta ei kirjaimellisesti otettavana vaan asiainspiroituna tekstikokoelmana, maallikkojen kirkollisen työn arvostaminen ja nuorisotyö.

- Koko luomakuntaa ja luontoa on varjeltava. Meidän on pyrittävä säilyttämään se hienous, mikä meille on annettu. 

Aktiivisten vuosien jälkeen Riekkisen elämässä koitti aika, jolloin saa tehdä kiireettä, mitä haluaa. Eläkkeellä Riekkinen on matkustanut paljon, muun muassa Lähi-idässä. Hän tekee edelleen kulttuurityötä ja vaikuttaa Olvi-säätiön hallituksessa, Suomen Lähi-idän Instituutin johtokunnassa sekä Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa. Tämän vuoden alusta hän on ollut myös Itä-Suomen yliopiston hallituksessa.

- Elän onnellisena Helsingissä, jossa vaimoni yhä työskentelee. Lomailemme kesät rakkaassa mökkimiljöössämme Kuopiossa. 

Joulu on Riekkiselle hiljentymisen ja rakkauden juhla.

- Joulun aikaan pitää kiinnittää erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin. Jos heille halutaan antaa juuret, niin joulu on juuri sitä aikaa, jolloin sitä työtä tehdään.

Willen aikajana
1946
Syntyi Varpaisjärvellä.
1950
Muutti Kuopioon.
1972
Valmistui papiksi.
1978
Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopapiksi.
1980
Julkaisi ensimmäisen kirjansa, jota seurasi 16 muuta.
1980
Väitteli teologian tohtoriksi.
1996
Kuopion hiippakunnan piispaksi.
1999
Nimitys vuoden kuopiolaiseksi.
2012
Eläkkeelle piispan työstä.

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva