Minun Tahkoni Jaana Sahlman

Jaana Sahlman

Minun Tahkoni

Teksti Digimag/Heta Jyrälä Kuva Digimag/Jessika Narkaus
Jaana Sahlman on Pehkubaarin yrittäjä ja savolaisuuden puolestapuhuja.
Parasta Tahkon talvessa

1 Rinteet
Vaikka työkiireet on pitäneet pois laskettelemasta, niin ne tuovat rinneravintolayrittäjälle leivän pöytään.

2 Järvet
Minulla on kahdet sukset odottamassa, että aikaa riittäisi jälleen hiihtää enemmän.

3 Ihmiset
Ihmiset. En luopuisi ystävistä, Pehkun ihanasta henkilökunnasta enkä asiakkaista, joista pitkäaikaisimmat ovat käyneet siellä alusta asti!

Tahkolle päädyin aikoinaan naimakaupan kautta. Kolmekymmentä vuotta sitten rakastuin komeaan nilsiäläiseen sikatilan isäntään ja lähdin hänelle emännäksi. Olihan se melkoinen muutos pohjoiskarjalalaiselle kaupunkilaistytölle. Kaikki ne eläimet olivat minulle ihan uutta ja näin ensimmäisen elävän siankin vasta sillä tilalla.

Se oli muuten Nilsiän ensimmäinen luontomatkailukohde, se sikatila. Niin vain Pohjois-Karjala integroitiin Savoon ja jumituin Tahkolle. Ei sitä osaa edes ajatella, että asuisi jossain muualla. Aidot, lupsakat ja puheliaat savolaiset tekevät niin minun kuin matkailijoidenkin olon aina kotoisaksi.

NÄIDEN VUOSIEN varrella olen nähnyt Tahkon kehittyvän ympärivuotiseksi kohteeksi. Vielä kesämatkailu on oma herkullinen haasteensa, mutta en malta odottaa mitä tästä vielä tulee. Ja talvikauden lähestyessä sitä oikein odottaa, että kaikki turistit ja matkailijat tulevat takaisin Tahkolle. Voi sitä vilinää ja ihmisten määrää! Talvikauden avajaisissa pääsee aina halaamaan kaikki vuosien varrella tuttaviksi ja ystäviksi tulleet ihmiset. 

Savon kieli on ihana, sillä asioita selitetään värikkäästi käsien avulla. Vuosien varrella olen sisäistänyt murteen hyvin, ja olenkin savolaisten puolestapuhuja. Varsinkin eteläsuomalaisille on hauskaa huastella oikein levveesti ja käyttää ruuan kuvailuun erikoisempia sanoja. Siinä saa nähdä monia hölmistyneitä, mutta ilahtuneita ilmeitä. Sanon aina, että oma murre tulee esille vain silloin, kun olen pahalla tuulella. Siihen kuitataan takaisin, että käytän edelleen joka päivä Pohjois-Karjalan murretta. 

Kun koko talvikausi on rummutettu täysiä, hiljaisempina aikoina saa hengitellä rauhassa. Tahkolla on kaksi puolta: se vilkas matkailukohde ja toisaalta se oma soppi, jossa saa olla täysin rauhassa. Välillä silloin oikein hätkähtää, kun kylänraitilla tulee turisti vastaan. Tahko on niin keskellä kaikkea, että täältä pääsee myös tarvittaessa pois, jos tulee kaipuu synnyinkaupunkiin, Helsinkiin tai maailman tuuliin.

Se on hieno hetki, kun istahtaa alas ja katsoo työnsä jälkeä juuri ennen kuin asiakasryhmä saapuu. Miten mainio tunnelma Pehkussa on, miten ihana henkilökunta minulla on ja miten hyvää ruokaa siellä on. Silloin sitä miettii, että jos olisin joku muu, niin kyllä minäkin tänne tulisin syömään.

Kunhan maltan eläkkeelle jäädä, niin en muuta teekään kuin kierrän kesät golfkenttää ja talvet kiidän suksilla pitkin järven jäätä. Viimeksi yllätyin, miten hyvin tällaiselta pygmiltä sujui luisteluhiihto. Oli pikkupakkanen, rapsakka jää ja sitä oikein tunsi lentävänsä.

TAHKO ON kyllä parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Täältä käsin on hyvä elää ja katsella maailmaa. 

Minun Tahkoni
Jaana sahlman
tahko
Pehkubaari

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva