Liisa Jalkanen:

Sydämenasiana eläimet

Teksti ja kuva Anu Janttonen
Arvostetun eläinlääkärin huomassa apua saavat niin potilaat kuin omistajatkin.

Eläinlääkäriksi tuleminen oli itsestäänselvyys, enkä edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Ollessani 12-vuotias sain vonkaamalla koiran. Kannoin kissoja kotiin pienempänäkin, muistelee eläinlääkäri ja Punaturkki Oy:n yrittäjä Liisa Jalkanen.

Jalkanen valmistui Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna 1979. Lisäksi hän suoritti erikoiseläinlääkärin tutkinnon lisääntymistieteestä. Jalkanen työskenteli yli 10 vuoden ajan Kuopion yliopistolla tutkimuskohteenaan kettujen keinosiemennys ja sen kehittäminen sekä valvonta. Tutkimus laajeni myöhemmin myös koiriin.

- Nyt teen ensisijaisesti pieneläinten hoitotyötä ja sen sisällä lisääntymisen erikoisasioita, kuten keinosiemennystä ja sperman pakastusta sekä lisääntymishäiriöiden tutkimuksia koirilla, hän kertoo.

Jalkanen hoitaa koiria, kissoja sekä jonkin verran esim. frettejä, marsuja ja kaneja. Liskoille, linnuille ja käärmeille hän pystyy antamaan vain perushoitoa. Harrastuksen kautta hän huolehtii myös hevosten perusterveydenhuollosta. Jännittäviäkin kokemuksia on:

- Ensimmäinen afrikkalainen kääpiösiili! Kun se oli täysin kerällä, niin ei todellakaan tiennyt, mikä pää puree ja mikä potkii, hän nauraa.
Eläinpotilaissa on laji-, rotu- ja yksilöeroja. Jalkasen mukaan eläimet eivät valehtele, vaikka monet pystyvät peittelemään asioita. 
 

NÄISSÄ VIIHDYN
Tallialue Ranta-Toivalassa
”Se on toinen kotini.”
Kesämökki Rautalammilla
”Paikka rentoutua.”
Puijon pohjoispuolen metsät
”Upea ympäristö liikkua koirien kanssa.”

- Itse olen luonnoltani kai kissaihminen: minun on helppo käsitellä niitä ja jotenkin ymmärrän niitä. Kaikki eivät kyllä tule niiden kanssa toimeen. Isolla osalla potilaista on onneksi myönteisiä kokemuksia eläinlääkäristä. Jotkut taas ovat säikähtäneet kerran ja pelkäävät. Potilaat voivat olla herkkiä, ei kipuherkkiä, vaan kerta kaikkiaan ”herkkiksiä”. Kerran narttukoiralle tuli ensimmäinen synnytyspoltto, ja se pyörtyi silkasta järkytyksestä. Se on ainoa kerta, jolloin olen tehnyt keisarinleikkauksen vain siksi, että päästiin takaisin päiväjärjestykseen. Kaikki meni lopulta hyvin, ja koiraemo hoiti mallikkaasti lapsensa, hän hymyilee.

Praktiikassa monesti hoitoa tarvitsevat paitsi eläinpotilaat myös omistajat. 

- Se on varmasti fifty-fifty. Joskus tärkeintä on, että omistaja saa apua huoliinsa. Sitten on niitä tilanteita, joissa me autamme vain eläintä, koska se on sairas. Molempia löytyy, ja molemmista löytyy ääripäät, hän naurahtaa.

Ratsastus oli Jalkaselle aktiivinen urheilulaji, kunnes hänen vanha hevosensa kuoli. Nyt hän harrastaa tiiviisti ratsastusseuratoimintaa ja pelaa bridgeä ihan kilpailumuotoisena. Lemmikkeinä hänellä on kaksi koiraa. Kissojakin oli, mutta ilves päätti niiden kohtalon toisin. 
Saavuttamattomia haaveita Jalkaselle ei tule mieleen. 

- Olen aika onnellisessa asemassa. Eläimet ovat mukavia asiakkaita, ja paras kiitos on se, kun eläin tulee seuraavan kerran vastaanotolle häntä heiluen. Toivon pysyväni terveenä sen puolenkymmentä vuotta, että uusi vastaanotto saadaan toimimaan ja saan tähän nuorempia jatkajia. Sitten ehkä matkailen - sinne, missä en ole käynyt aikaisemmin.

Liisan aikajana
1979
Valmistuin eläinlääkäriksi.
1982
Naimisiin.
1983
Tyttäreni syntyi.
1986-2000
Kuopion yliopistolla töissä.
2006
1. oma pieneläin- praktiikka.
2007
Aviomieheni kuolema.
2013
Yrittäjänä Punaturkissa.

Saatat tykätä myös näistä jutuista

Lähetä juttuvinkki tai kuva