Elämä ei romahda syöpädiagnoosiin

Elämä ei
romahda
syöpädiagnoosiin

Teksti Digimag/Sisko Korhonen, Kuvat Digimag/Jessika Narkaus
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Vuosittain moni sairastuu, mutta selviytymisprosentti on korkea. Omassa selviytymisessä liikunta ja huumori auttoivat jaksamaan.

Vuonna 2014 Suomessa todettiin noin 5 000 uutta rintasyöpätapausta. Noin 5–10 % kaikista rintasyövistä liittyy perinnölliseen rintasyöpäalttiuteen. Keski-ikä taudin toteamishetkellä on yli 60 vuotta ja alle 30-vuotiailla se on hyvin harvinainen.

‒ Miehillä rintasyöpä on harvinainen, mutta silti vuosittain rintasyöpään sairastuu noin 15–30 miestä, kertoo Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja Virpi Nissinen.
Hoitokeinot vaativat potilaalta sekä fyysisiä että henkisiä voimavaroja, sillä lääkehoidot, sädehoidot ja leikkaukset vievät veronsa. Jo pelkästään se, että saa tietää sairaudestaan, on henkisesti hyvin raskasta. Syövän laadusta riippuen hoidot voivat kestää kuukausia.

RAJUT HOITOMENETELMÄT ovat tuttuja myös Marja-Leena Martikaiselle. Vuonna 2013 hän sai oireita, jotka eivät aluksi tuntuneet hälyttäviltä. Kainalossa tuntui ajoittain pistävää kipua. Kun Martikainen sitten näki unta eturauhassyöpää sairastavasta ystäväperheen miehestä, tuntui olevan aika mennä lääkäriin. Tulokset tulivat silti yllätyksenä. Martikaisella todettiin ärhäkkä rintasyöpä. Löytöä seurasi leikkaus, jossa kasvaimet poistettiin rinnasta ja kainalosta. Kuuden viikon päästä alkoi rankka stytostaattihoito, ja Martikainen oli kolmen viikon välein tiputuksessa.

Syksyllä 2013 alkoi päivittäinen sädehoito. Hoitokertoja tuli yhteensä 28. Itse toimenpide oli lyhyt, mutta lähteminen tuntui monesti raskaalta. Viimein joulukuun ensimmäisenä päivänä sädehoidot jäivät taakse. Nykyisin hoito jatkuu päivittäisen lääkekuurin muodossa, jolla varmistetaan, että kaikki syöpäsolut ovat varmasti kuolleita. Lääkehoidon pituudesta ei ole varmuutta, mutta tutkimusten mukaan sitä olisi hyvä jatkaa 5–10 vuotta.

Diagnoosia odotellessaan ja vielä leikkauksen jälkeenkin aktiivinen yrittäjä ahersi töissä. Martikaisen omistama Mannekiiniklubi Mandi jatkoi toimintaansa ja koulutti malleja sekä opasti ihmisiä vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen kanssa. Yrittäjälle tauolle jääminen ei tuntunut tulevan kuuloonkaan, sillä kuka muukaan pitäisi pyörät pyörimässä. Martikainen ei halunnut huolestuttaa tai pelotella kurssilaisiaan, joten sairaudesta ei puhuttu. Toisinaan työ sai olon ontoksi.

‒ Suhtauduin omaan työhön negatiivisesti. Miksi muotia, kun elämässä on tärkeämpiä asioita, hän sanoo. 

Myöhemmin hän kuitenkin oivalsi, miten tärkeää oman peilikuvan kohtaaminen ja itsekuvan rakentaminen on.

Leikkauksen lähestyessä Martikainen alkoi valmistautua epävarmaan tulevaisuuteen hoitamalla asioitaan, jotta mitään ei jäisi kesken. Lopulta myös yritystoiminta sai jäädä tauolle ja 25 vuotta voimassa ollut sopimus toimitiloista irtisanottiin. Martikainen oli päättänyt keskittyä omaan ja läheistensä toipumiseen.

‒ Kun yksi perheessä sairastuu, se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin, hän kertoo.
 

Marja-Leenan terveysvinkit

1. Liiku paljon, mutta nuku myös paljon. Tasapainon löytäminen on tärkeää.

2. Syö monipuolisesti puhdasta suomalaista ruokaa ja vähemmän prosessoitua ruokaa.

3. Keksi mielelle virikkeitä. Elämässä pitää olla muutakin kuin vain yhtä asiaa, oli se sitten työ tai harrastus.

4. Kuuntele omaa kehoa. Jos et jaksa liikkua tai tehdä, lepää. Jos on nälkä, syö.

5. Muista, että haaste tai ongelma voi kääntyä hyväksi. Siitä voi jälkeenpäin löytää monta hyvää puolta.

SAIRASTUNUT MARTIKAINEN kävi läpi laajan tunneskaalan rankan hoidon aikana. Onneksi tiivis ja välittävä lähipiiri oli tukena vaikeuksien läpi. Perheen ja ystävien lisäksi myös kaukaisemmat tuttavat toivat lohtua. Osa heistä oli itsekin rinta- tai muunlaisen syövän läpikäyneitä.

‒ Se antoi voimaa. Joku toinenkin on selvinnyt syövästä, joten miksen minäkin, Martikainen muistelee. 

Myös liikunta ja huumori auttoivat jaksamaan. Martikainen ei halua määritellä itseään sairauden kautta, vaikka se onkin osa häntä itseään.

‒ Sanalla ”syöpä” on kalmankauhuinen kalskahdus. Sille pitäisi keksiä uusi nimi, sillä nykyisillä hoitomenetelmillä on suurempi mahdollisuus selviytyä, Martikainen tuumaa. Hän itse puhuisi mieluummin pahanlaatuisesta kasvaimesta.

Vuonna 2014 tuli aika palata työelämään. Vietettyään vuoden poissa työelämästä hän uhkui uutta työintoa ja motivaatiota. Martikainen totesi, että oli helppoa olla ilman vakituisia toimitiloja, ja nykyisin hänellä onkin oma kotikonttori. Malli- ja tyylikurssit hän järjestää kampaamo Foxyn tiloissa. Muissa tilaisuuksissa toimitiloina toimivat muun muassa vaateliikkeet ja hotellien kokoustilat.

KOKO KOETTELEMUS on antanut elämään laajempaa perspektiiviä. Pienet vastoinkäymiset eivät tunnu enää niin suurilta ja Martikainen tuntee reagoivansa vaikeuksiin rauhallisemmin ja järkevämmin.

‒ Olen saanut lisää rohkeutta, vaikka olen ollut melko ujo koko elämäni. Olen myös päässyt kiltin naisen tarpeesta miellyttää ja sopeutua. Kaikkien mielipiteistä ei tarvitse aina välittää ja pitää uskaltaa olla oma itsensä omine mielipiteinensä.

Entisenä työnarkomaanina Martikainen on myös oppinut sanomaan ”ei” ja lataamaan omia akkujaan. Elämässä on muutakin kuin työ.

MARTIKAINEN TOIMII Sokoksella 13.10. pidettävässä Roosa-nauha hyväntekeväisyysmuotinäytöksessä juontajana. Näytös on Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen järjestämä  ja se pidetään neljättä kertaa. Mukana on yhdeksän eri kuopiolaista yritystä ja ohjelmistossa on muun muassa tanssia ja laulua. Näytöksessä esiintyy sekä miehiä että naisia, joille kaikille syöpä on läheinen, jopa henkilökohtainen, asia. Mukana on myös muutama malli Mannekiiniklubi Mandista. Nuorin malleista on 20-vuotias ja vanhin lähenee seitsemääkymmentä ikävuotta. Tapahtuman teema on ”Rohkeudelle”. Martikaisen mukaan suomalaiset ovat monesti ujoja ja vaatimattomia, eivätkä tohdi pukeutua kuten oikeasti haluaisivat.

Tapahtuman tarkoituksena on levittää tietoa rintojen omatoimisesta tutkimisesta sekä tarjota muita neuvoja ja opastusta. Paikalla on sairaanhoitaja ja muuta asiantuntevaa väkeä, joten on pienempi kynnys kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä. Aikaisemmin kävijöitä on ollut tuhatkunta ja näytökset ovat olleet ääriään myöten täynnä. Tälläkin kerralla odotetaan samankaltaista kävijämäärää.

Martikainen toivoo, että hän voi tämän haastattelun avulla olla jollekin, edes yhdelle henkilölle, jonkinlainen vertaistuki tai voimanlähde. Elämä ei romahda syöpädiagnoosiin tai muuhunkaan kriisiin, vaan se voi avata uusia mahdollisuuksia. 

‒ Itselleni lääkärin lausuma syöpädiagnoosi oli aavisteluistani huolimatta suuri shokkiuutinen ja itku valtasi mieleni sillä sekunnilla. Ensimmäinen ajatus väistämättä oli, että minun elämäni oli sitten tässä. Mieli oli herkillä koko pitkän sairausloman, itkukohtaukset yllättivät kesken iloisten juhlien ja takaraivossa kävi välillä ajatus, että nämä ovat varmaankin viimeiset juhlat, joissa saan olla mukana. Samalla jostain sisältäni löytyi kuitenkin valtava voimavara ja energia, usko ja toivo, että tästä selvitään. Niinpä mottoni nykyään onkin Never give up, älä koskaan anna periksi.

Lisätietoja tapahtumasta: https://www.pohjois-savonsyopayhdistys.fi/ajankohtaista/tapahtumat/roosa...

Rintasyöpä
terveys
kuopio
hyvinvointi